| Popis: |
Olen kandidaatintutkielmassani perehtynyt siihen, millaisilla kielenpiirteillä maallikot imitoivat peräpohjalaismurteita. Olen tutkinut peräpohjalaismurteisiin kohdistuvia käsityksiä selvittämällä, miten peräpohjalaismurteita imitoidaan ja mitä eri murrepiirteitä maallikot havaitsevat. Olen kiinnittänyt tutkielmassani huomiota myös siihen, kuinka hyvin murretta osataan imitoida, ja millaista ihmistyyppiä imitaatioissa pyritään luomaan. Tutkimukseni sijoittuu kansanlingvistiseen tutkimuskenttään ja sen tavoitteena on ollut ennen kaikkea selvittää, millaista mahdollisesti täydentävää kuvaa peräpohjalaismurteista imitaatiomenetelmän avulla voidaan saada. Tutkimukseni täyttää aukon tutkimuskentässä niin aiheen kuin menetelmänkin osalta, sillä peräpohjalaismurteita ei ole aikaisemmin tutkittu imitaatiomenetelmää hyödyntämällä. Tutkimukseni hypoteesi on ollut erityisesti jälkitavujen vokaalienvälisen h:n ja mie, sie -persoonapronominivarianttien esiintyminen imitaatioissa. Hypoteesini pitää sisällään oletuksen, jonka mukaan jälkitavujen vokaalienväliset h:t ovat suurimmassa osassa imitaatioista murteen vastaisissa paikoissa. Jälkitavujen vokaalienvälinen h herättää herkästi huomiota ja se on usein ainoa murrepiirre, joka peräpohjalaismurteisiin muualla Suomessa liitetään. Persoonapronominit ovat puolestaan helposti havaittavia ja eroa eri aluemurteiden välillä tehdäänkin usein niiden perusteella. Mie ja sie -persoonapronominit ovat Suomen murteiden persoonapronominivarianteista selkeästi tunnetuimpia. Olen kerännyt imitaatioista koostuvan aineistoni syksyllä 2017 Oulun yliopiston Linnanmaan kampuksella ja saanut käsiini yhteensä 14 imitaatiota. Tutkimukseen osallistuneiden informanttien ikähaarukka on haastatteluhetkellä 21–44. Joukossa on sekä miehiä että naisia, ja tieteenaloista he edustavat tekniikkaa, kasvatustieteitä, humanistisia tieteitä sekä luonnontieteitä. Kaikki informantit ovat ilmoittaneet asuvansa haastatteluhetkellä Oulussa ja myös suuri osa informanttien aikaisemmista asuinpaikoita sijoittuu Ouluun tai sen lähialueille. Olen käyttänyt tutkielmani aineistona spontaaneja imitaatioita, joiden pohjalta tehtyjä tutkimuksia on olemassa vain vähän. Olen analysoinut imitaatioissa esiintyviä äänne- ja muotopiirteitä, jälkitavujen vokaalienvälistä h:ta, persoonapronomineja, sanastoa ja fraaseja sekä ihmiskuvaan viittaavia ominaisuuksia. Imitaatioista analysoitujen tulosten perusteella näyttää siltä, että maallikoiden havaitsemista kielenpiirteistä näkyvimmin nousevat esiin hypoteesissakin esittämäni jälkitavujen vokaalienvälinen h ja mie, sie -persoonapronominivariantit. Muita imitaatioissa esiintyviä äänne- ja muotopiirteitä ovat muun muassa yleisgeminaatio ja t:n heikon asteen j- tai katoedustus. Jälkitavujen vokaalienvälinen h esiintyy imitaatioissa sekä murteen mukaisessa että murteen vastaisessa paikassa. h:ta imitoidaan enimmäkseen illatiivimuotojen ja kAAn-liitepartikkelin avulla. Tutkimuksessani ilmenee myös tapauksia, joissa h osataan fraasissa sijoittaa murteen mukaiseen paikkaan, ilman fraasia välttämättä ei. Tutkimustulosteni perusteella voin kuitenkin olettaa, että informanttien tietoisuus h:sta on odotettua parempi, sillä h:ta esiintyy imitaatioissa enemmän murteen mukaisissa kuin murteen vastaisissa paikoissa. Tutkimustulokseni osoittavat, että informanttien mielikuvat lappilaisista ovat hyvin stereotyyppisiä. Yhteys luonnon ja ihmisen välillä näyttää olevan vahva, sillä peräpohjalaismurteiden puhujien kuvitellaan usein olevan saamensukuisia henkilöitä, jotka omistavat poroja ja viettävät aikansa suolla joikaten ja metsässä kulkien. Vaikka syynä tällaisten stereotypioiden olemassaoloon lienee tiedotusvälineiden välittämä kuva lappilaisista, on odottamatonta, että stereotypiat elävät näinkin vahvoina Oulussa asuvien informanttien mielikuvissa. |
