| Popis: |
Ystävyyssuhde on merkittävä tuki ja voimavara henkilölle, jolla on Aspergerin oireyhtymä (AS). Usein Aspergerin oireyhtymään liittyvät vaikeudet kuitenkin koskevat juuri sosiaalista vuorovaikutusta, ja haasteet näyttäytyvät arjessa vaikeutena muodostaa ja ylläpitää ikä- ja kehitystason mukaisia ystävyyssuhteita. Jotta Asperger-henkilöiden ystävyyssuhteita voidaan tukea jo lapsuudessa, on merkittävää selvittää heidän käsityksiään siitä, mitä ystävyys heille itselleen merkitsee ja millaiset tekijät siihen vaikuttavat. Tämä tutkimus keskittyy AS-henkilöiden käsityksiin ystävyydestä. Tutkimukseen osallistui viisi aikuista AS-henkilöä. Tutkimuksessa tarkastellaan ystävyyden käsityksiä erityisesti lapsuusajan kautta, mutta käsityksiä tuotiin esille myös koko senhetkisen elämänkaaren näkökulmasta. Haastateltavista neljä oli naisia ja yksi mies. Tutkimus on kvalitatiivinen ja tutkimuksellisena lähestymistapana on fenomenografia. Aineistonkeruumenetelmänä on käytetty puolistrukturoitua teemahaastattelua. Asperger-henkilöiden ystävyyden käsitykset ovat yksilöllisiä, mutta niissä on havaittavissa myös sekä yhteneväisyyksiä että eroavaisuuksia suhteessa toisiin AS-henkilöitä koskeviin tutkimuksiin, tai verrattuna neurotyypillisten käsityksiin. Tämän tutkimuksen mukaan AS-henkilöt pitävät ystävyyttä tärkeänä, ja ystävyydellä on monenlaisia hyvinvointia edistäviä vaikutuksia. Ystävyyden nähdään ehkäisevän yksinäisyyttä, tuovan emotionaalista läheisyyttä ja rikastuttavan elämää. Sisällöllisesti käsitykset kuitenkin vaihtelevat, ja esimerkiksi yksinäisyyttä voi ehkäistä toiselle se, ettei tarvitse olla yksin, ja toiselle se, että saa jakaa vaikeita ja henkilökohtaisia asioita. Kun ystävyyden käsitetään rikastuttavan elämää, toimii se esimerkiksi väylänä uuden oppimiseen tai suosioon. Toisille käsitykset merkityksestä ovat toiveita ja ideaalisia, kun toiselle niiden toteutuminen on ystävyyden muodostumisen ja ylläpitämisen ehto. Ystävyyden muodostumiseen, ylläpitoon ja päättymiseen vaikuttavat useat eri tekijät, joista tässä tutkimuksessa nousivat esille sosiaalinen kompetenssi, oma hyvinvointi, henkilökohtaiset laatukriteerit ystävyyttä ja ystävää kohtaan, konteksti sekä tukitoimet. |
