| Popis: |
Tämän pro gradu -tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää 4. luokan oppilaiden fyysisen aktiivisuuden sisältöjä. Tavoitteena oli kuvata, millaista fyysisesti aktiivista toimintaa sisältyy oppilaan arkipäivään koulussa ja vapaa-ajalla. Tutkimuksen myötä kehitimme lasten toiminnan sisältöjen tutkimukseen soveltuvaa päiväkirjaa. Omaehtoinen liikunta lasten arjessa on vähentynyt ja toisaalta ruutuaika lisääntynyt. Koulussa liikuntatunnit lisäävät oppilaan fyysistä aktiivisuutta, mutta nämä tunnit eivät yksistään riitä täyttämään lasten päivittäisen kokonaisaktiivisuuden tarvetta. Aiemmissa fyysisen aktiivisuuden tutkimuksissa on selvitetty fyysisen aktiivisuuden määrää ja tyypillisiä sisältöjä subjektiivisilla menetelmillä sekä aktiivisuuden määrää ja intensiteettiä objektiivisilla mittareilla mitaten. Yksilötasolla fyysiseen aktiivisuuteen johtava toiminta ja konteksti ovat jääneet tutkimuksissa toistaiseksi vähemmälle huomiolle. Tutkimus toteutettiin syksyllä 2014 ja tutkimuksen kohderyhmänä oli 15 neljännen luokan oppilasta. Aineisto kerättiin tätä tutkimusta varten laaditulla aktiivisuuspäiväkirjalla. Aktiivisuuspäiväkirjan rakenne sisälsi oppilaan koulupäivän ja sen jälkeisen vapaa-ajan. Osana tutkimusta hyödynnettiin myös toisen pro gradun samalta tutkimusjoukolta keräämää Polar Active -aktiivisuusmittarin aineistoa (Arbelius & Halunen 2015). Tutkimuksemme on luonteeltaan kuvaileva tapaustutkimus ja aineiston analyysi pohjautui kuvailuun ja luokitteluun. Tässä tutkimuksessa fyysisesti aktiivisia toimintoja esiintyi koulupäivän aikana näkyvimmin vain liikuntatunneilla ja välitunneilla. Vapaa-ajalla fyysinen aktiivisuus oli vaihtelevaa sekä oppilaista, että päivistä riippuen. Ruutuaikaa oli tutkimuksemme perusteella joka päivä usealla oppilaalla. Päiväkirjassa monivalintakysymykset ja niitä täydentävät avoimet kysymykset osoittautuivat toimivimmiksi. Näiden avulla oppilaiden vastauksista saadaan mahdollisimman kattava ja todenmukainen tulkinta. Koska oppilaiden toiminta on monipuolista ja raportointi lyhytsanaista, olisi raportointivälin oltava riittävän lyhyt koko päivän ajan. Kattavan päiväkirjan lisäksi tutkijan mahdollisuus havainnoida kohdejoukkoa tuo tutkimukselle lisää luotettavuutta. Tulevissa aktiivisuuspäiväkirjoissa on mietittävä myös teknologian hyödyntämistä. Teknologian avulla päiväkirjat voidaan tuoda lähemmäs oppilaiden arkipäivää, niiden luotettavuutta voidaan lisätä ja tutkimuksen kuormittavuutta vähentää. |
