| Popis: |
Tämän tutkielman tarkoituksena oli kartoittaa, millaisia luovuuteen liittyviä käsityksiä luovuudesta kiinnostuneilla tekstiilityön aineenopettajilla on. Tutkielmassa esitetään heidän luovuus-käsitteen määrittelyjään sekä kokemuksiinsa pohjautuvia käsityksiä luovuutta tukevista ja estävistä tekijöistä koulussa. Erityisesti luovuuden tukemista tarkastellaan opettajan tekemien valintojen sekä erilaisten ympäristöjen vaikutuksen näkökulmista. Luovuutta koskeva teoria pohjautuu pääasiassa 1990-luvun jälkeen julkaistuihin kansainvälisiin teoksiin ja artikkeleihin. Tässä tutkielmassa luovuuskäsityksen taustalla on siis 1980- ja 1990-luvuilla kehittynyt sosiaalipsykologisen luovuustutkimuksen mukainen linjaus, jonka mukaan luovuus on jokaisen ihmisen käytössä oleva voimavara. Tämä luovuuskäsitys tunnustaa myös lasten luovan potentiaalin. Luovuusteorioiden lisäksi tutkielmassa on nostettu esiin perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2004 ja vuonna 2016 voimaan astuvan uuden opetussuunnitelman luonnos tekstiilityön ja yhteisen käsityön osalta. Luovuudella on molemmissa opetussuunnitelmissa vahva asema. Tutkielman empiirinen osio on toteutettu fenomenografisen tutkimuksen menetelmillä ja perustuu ajatukseen ihmisen intentionaalisesta olemuksesta. Ihminen omaksuu ympäristöään aktiivisesti ja antaa kokemuksilleen ajattelun kautta merkityksiä. Näitä merkityksenantoprosessin tuloksia kutsutaan käsityksiksi. Tutkielman aineisto kerättiin teemahaastattelun menetelmällä, ja litteroidut haastattelut analysoitiin fenomenografiselle tutkimukselle tyypillisesti kategorisoimalla. Analyysin tuloksena esitetään kaaviokuva opettajien luovuuteen ja sen tukemiseen liittyvistä käsityksistä. Tutkimustuloksista tärkeimpänä aineistosta nousi esiin, että kaikki opettajat liittivät luovuuden vahvasti innostukseen, aktiivisuuteen ja positiivisiin kokemuksiin. Lisäksi opettajat esittivät käsityksiään tekniikkataitojen hallitsemisen asemasta luovassa työskentelyssä sekä luovuuden jatkumisesta läpi koko käsityöprosessin. Luovuus nähtiin hyvin pitkälti ominaisuutena, jota voidaan hyödyntää käsityön ulkopuolellakin. Opettaja voi tukea sitä itse tekemillään valinnoilla tehtävänannon huolellisesta valinnasta fyysisen, sosiaalisen ja psyykkisen ympäristön hallitsemiseen. Erityisen tärkeänä nähtiin oppilaan töitä koskevan päätösvallan antaminen oppilaalle itselleen. Tutkielman tulokset ovat yhtenevässä linjassa aiemmin tehtyjen luovuustutkimusten kanssa. Vaikka tulokset esitteleväkint pienen ryhmän käsityksiä luovuudesta ja sen tukemisesta, voidaan niitä soveltaa sekä tekstiilityön että muidenkin oppiaineiden opetuksessa. Jotta merkittäviä johtopäätöksiä voitaisiin kuitenkin tehdä, pitäisi tutkimusta jatkaa oppilaiden näkökulma huomioiden. |
