| Popis: |
Tässä työssä tarkastellaan maankäytön suunnittelun kysymyksiä maaseudun näkökulmasta. Työn tarkoituksena on selvittä, miten maankäytön suunnittelu näyttäytyy maaseutupoliittisissa ohjelmissa, tarkastella kyläyhdistysten roolia maaseudun kehittämisessä ja maankäytön suunnittelussa sekä pohtia, miten strategisen maankäytön suunnittelua voidaan hyödyntää maaseudun maankäytön suunnittelussa. Lisäksi työn tarkoituksena on toimia eräänlaisena esiselvityksenä Kotkan-Haminan seudulle laadittavalle strategiselle yleiskaavalle, jossa yhtenä peruskokonaisuutena on maaseutumaisten alueiden kehittäminen. Kaupunkirakenteiden maaseutumaistuminen lisää maankäytön suunnittelun haasteita, kun kaupunkirakenne sisältää aiempaa enemmän kaupungin läheistä ja myös harvemmin asuttua maaseutua. Maankäyttöön ja sen suunnitteluun liittyy maantieteellisesti laajoilla kaupunkiseuduilla monia intressejä ja tarpeita. Suunnittelun keskeiseksi tavoitteeksi muodostuu sen kyky hallita ja ohjata muutosta. Strateginen maankäytön suunnittelu nähdään uutena, joustavana ja epämuodollisena maankäytön suunnittelun muotona, jolla pystytään varautumaan yhteiskunnan ja yhdyskuntien nopeasti muuttuviin haasteisiin. Uuden paradigman mukainen maaseutupolitiikka on siirtänyt hallintaa maaseudun paikallisille toimijoille, mutta maaseudun toimijoilla ei kuitenkaan välttämättä ole kosketusta aluekehittämisen kokonaisuuteen. Keskusten viranomaisilla nähdään olevan laajempi näkemys siitä, mikä aluekehittämisessä on oleellista. Vaikka maankäytön suunnittelussa paikallisten asukkaiden näkökulmia pidetään tärkeänä osana suunnittelun onnistumista, paikallisten toimijoiden näkökulmat eivät kuitenkaan aina sisälly ylipaikalliseen päätöksentekoon. Työn empiirisenä aineistona ovat ”Mahdollisuuksien maaseutu — Maaseutupoliittisen kokonaisohjelman 2014–2020” ja ”Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman 2014–2020” analyysit sekä Kotkan-Haminan seudun kyläyhdistyksille, Kymenlaakson maaseutuasiamiehelle ja kunnan virkamiehelle tehdyt teemahaastattelut. Tutkimustulosten mukaan maaseudun maankäytön suunnittelu näyttäytyy maaseutuohjelmissa maaseudun asukkaiden ja siellä toimivien järjestöjen omaehtoiseen kehittämiseen pohjautuvana toimintana, jossa maaseudun paikalliset toimijat nähdään keskeisinä suunnittelun osallisina ja asuinalueidensa asiantuntijoina. Lisäksi ohjelmissa maaseudun maankäytön suunnittelu näyttäytyy erilaisina hankkeina, joiden toteuttajina ovat paikalliset toimintaryhmät ja kyläyhdistykset. Kotkan-Haminan seudun kyläyhdistykset ovat tutkimustulosten mukaan ensisijaisesti kyläläisiä yhteen kokoavina toimijoina sekä monien aktiviteettien järjestäjinä sekä itsenäisinä hankkeiden ja suunnitelmien toteuttajina. Hankkeet ja kyläsuunnitelmat tuntuivat kuitenkin jäävän irrallisiksi kokonaisuudesta virallisten yhteistyöverkostojen puuttuessa. Kotkan-Haminan seudun kyläyhdistykset tunnistettiin kuntatasolla maaseudun paikallisiksi kehittäjiksi, mutta ongelmaksi muodostui juuri vuorovaikutusverkostojen puuttuminen. Strategisen suunnittelun hallinnallinen ote mahdollistaa erilaisten yhteistyöverkostojen syntymisen suunnittelun kohteena olevalle alueelle. Strateginen maankäytön suunnitelma voidaan nähdä eräänlaisena maankäytön suunnittelun suuntaviivojen antajana myös maaseudun omaehtoiselle kehittämiselle, jolloin kyläyhdistykset voisivat helpommin hahmottaa tarpeelliset kehittämisen suunnat. Keskeistä kuitenkin on maaseudun paikallisten toimijoiden mukaan ottaminen maankäytön suunnitelmien laadintaan, jolloin myös kunta ja seututasolle saadaan mukaan maaseutunäkökulma. Strateginen maankäytön suunnittelu voidaan siis nähdä maaseutukontekstissa eräänlaisena verkostojen ja tiedonkulun ohjaamisen välineenä, joka sitoo maaseudun paikalliset toimijat osaksi kokonaisuutta. Toisaalta sen epämuodollisuus asettaa esille kysymyksen siitä, kenellä on oikeus osallistua alueen suunnitteluun. |
