| Popis: |
Tiivistelmä. Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on saada selville opettajien kokemuksia maahanmuuttajien kouluun sopeutumisesta. Tavoitteena oli tutkia, millaiseksi opettajat kokevat maahanmuuttajien opettamisen, miten he kokevat maahanmuuttajaoppilaan sekä millaiseksi he kokevat koulun merkityksen sopeutumisprosessissa. Maahanmuuttajat ovat yleisesti olleet keskustelun aiheena mediassa viime vuosina ja aikaisempia tutkimuksia on tärkeä päivittää tälle vuosikymmenelle. Tilastot kertovat, että maahanmuuttajien määrä on kasvamaan päin. Tutkimukset osoittavat, että koulu on tärkeässä roolissa maahanmuuttajan sopeutumiseen suomalaiseen yhteiskuntaan. Opettajien kokemuksien tutkiminen maahanmuuttajien opettamisesta on tärkeää, että maahanmuuttajien opetusta voidaan kehittää. Tämä on laadullinen tapaustutkimus, johon aineisto on kerätty teemahaastattelulla. Tutkimusjoukon muodostivat pohjoissuomalaisen keskisuuren kunnan maahanmuuttajaopettajat. Tutkimukseen osallistui kahdeksan opettajaa, joista muodostettiin viisi tapausta. Tapaukset on luokiteltu opettajien työn kuvan ja kokemuksen perusteella. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä, jonka etuna on verrattavuus aikaisempiin tutkimuksiin. Tutkielman empiiristä aineistoa liitetään Talibin (1999), Miettisen (2001) ja Tavastin (2004) teoreettisiin käsitteisiin. Maahanmuuttajien opettajat kokevat oman roolinsa maahanmuuttajaoppilaiden sopeutumisessa tärkeäksi. Opettajilla on neutraalit asenteet maahanmuuttajaoppilaita kohtaan, mutta väsyminen ja turhautuminen tyypillisiä koulun arjessa. Maahanmuuttajien opettamisen on oltava yksilöllistä, jossa huomioidaan oppilaan suomen kielen kehitys, ikä, koulutus- ja kulttuuritausta sekä se, että oppilas saa suomalaisia kavereita. Tämä tutkimus osoittaa, että maahanmuuttajien valmistavan luokan opetuksessa on puutteita ja ongelmia. Tulokset todistavat, että maahanmuuttajille on kehitetty erilaisia tukimuotoja, joista esimerkkinä ovat tukiluokka ja resurssiopettaja. Tämän tutkielman tulokset osoittavat sen, että kehitettäviä asioita on maahanmuuttajien opetuksessa. Suomalaiseen yhteiskuntaan sopeutumisessa koululla on merkittävä rooli, koska se pehmentää maahanmuuttajayksilön ja yhteiskunnan kohtaamista. Yksilö oppii koulussa yhteiskunnan tavat ja kulttuurin, mutta toisaalta yhteiskunta tottuu erilaisiin yksilöihin ja suvaitsee monikulttuurisuuden. Tämän tapaustutkimuksen tulokset eivät ole yleistettäviä, koska tutkimus on tehty kohtuullisen pienellä aineistolla tietyssä paikassa tiettyyn aikaan. Tutkielman tavoitteena ei ollut päästä yleistettäviin tuloksiin. Tämä tutkimus antaa samankaltaisia tuloksia Talibin (1999) ja Miettisen (2001) väitöskirja tutkimusten sekä Tavastin (2004) pro gradu -tutkielman kanssa. Esimerkiksi Talibin (1999) tutkimuksen kanssa yhtenäisiä tuloksia ovat opettajien kokemus ja ammattitaito, jotka lisäävät varmuutta maahanmuuttajien opettamisessa sekä opettajien kokema työuupumus. Miettisen (2001) mukaan maahanmuuttajaopettajilla ilmenee samanlaisia ongelmia. Erityisesti tämän tutkielman tutkijat ovat saaneet tästä tutkielmasta valtavasti pääomaa maahanmuuttajien opetuksesta ja siitä, millaista se on opettajien kokemana. Tutkielmaan on kerätty opettajien hiljaista tietoa, joka helposti jää jakamatta. Monet opettajat saavat maahanmuuttajaoppilaan luokalleen vailla riittävää tietopohjaa. Tämä tutkielma antaa hyvät perustiedot viitekehyksessä maahanmuuttajien opetuksen nykytilasta, ja empiirinen osuus jakaa erilaisten maahanmuuttajaoppilaiden opettajien kokemuksia. Pääsääntöisesti opettajat kokivat maahanmuuttajien opettamisen positiivisena asiana ja maahanmuuttajaoppilaan motivoituneena opiskelijana. |
