| Popis: |
Kunnat saivat vuonna 2020 kunnallisveron tuottona yhteensä noin 20 miljardia euroa, joka on merkittävästi enemmän kuin esimerkiksi valtion tuloverosta saadut tuotot, joita kunnat saivat vuonna 2020 yhteensä noin 5,7 miljardia euroa. Siten kunnallisverosta saatavat tuotot ovat kuntien talouksille erittäin merkityksellisiä, ja kunnallisveroa voidaankin kuntien näkökulmasta kutsua eräänlaiseksi kuningasverolajiksi. Toisaalta kunnallisverorasitetta on pyritty keventämään erityisesti pienituloisten tulonsaajien osalta 2000-luvun alusta lähtien ottamalla käyttöön pienituloisille kohdennettuja ansiotulovähennyksiä. Samalla verotuksen painopiste niin Suomessa kuin muissakin Pohjoismaissa on siirtynyt hiljalleen ansiotulojen verottamisesta kulutuksen verottamiseen. Tämän tutkielman tavoitteena onkin selvittää, onko kunnallisveroasteissa tapahtuneilla muutoksilla ollut vaikutusta kuntalaisten työn tarjonta- ja muuttopäätöksiin. Talousteorian mukaan progressiivisessa verojärjestelmässä rajaveroaste laskee jokaiselta lisää ansaitulta eurolta saatavaa rajahyötyä vähentäen siten työn tarjontaa riippuen veroasteesta. Toisaalta työn tarjonta myös lisääntyy, koska yksilöiden on työskenneltävä aiempaa enemmän pitääkseen yllä samaa kulutuksen tasoa. Näin ollen verotuksella on moniselitteinen vaikutus työn tarjontaan. Sen sijaan yksilöiden muuttopäätöksiin vaikuttavat veroasteiden suuruuden ohella myös kunnasta saatavien rahattomien etujen, kuten palveluiden, tuottama hyöty. Vuoden 1993 alussa Suomessa otettiin käyttöön eriytetty tuloverojärjestelmä, jonka olennaisimpia piirteitä ovat ansiotulojen progressiivinen verotus, ja yhtenäisen suhteellisen verokannan soveltaminen pääomatuloihin. Lisäksi eriytetyssä tuloverojärjestelmässä ainoastaan ansiotulot ovat kunnallisverotuksen kohteena, mutta kunnat saavat verotuloja myös muun muassa kiinteistöverosta ja yhteisöverosta. Aiemmat taloustieteelliset verotukseen liittyvät suomalaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että yksilöiden työn tarjonta ei reagoi kunnallisveroasteiden muutoksiin, vaan vaikutus ilmenee pääosin jotain muuta kautta. Toisaalta muissa Pohjoismaissa, kuten Tanskassa ja Ruotsissa, toteutetuissa tutkimuksissa havaittiin suurten veroreformien aiheuttamia tilastollisesti merkitseviä vaikutuksia yksilöiden käyttäytymiseen erityisesti pitkällä aikavälillä. Veroasteiden muutosten vaikutuksia muuttopäätöksiin selvittäneissä ulkomaisissa tutkimuksissa havaittiin myös tilastollisesti merkitseviä vaikutuksia erityisesti ylimmissä tuloluokissa veroasteiden muutosten ollessa tarpeeksi suuria: kunnissa, joissa oli kaikista suurimmat veroasteet veroasteiden korotukset lisäsivät suurituloisten poismuuton todennäköisyyttä 35–52:lla prosenttiyksiköllä. Sen sijaan pienten veromuutosten vaikutusten havaittiin olevan melko pieniä myös ylimmissä tuloluokissa. Tässä tutkielmassa kunnallisveroasteiden muutosten vaikutuksia työn tarjontaan ja muuttopäätöksiin tutkittiin hyödyntämällä Tilastokeskuksen tietokannoista koottua aineistoa 310:stä kunnasta vuosien 1993–2019 väliseltä ajanjaksolta. Aineisto sisälsi keskeisimpiä kuntataloutta kuvaavia tunnuslukuja yhteensä siis 27 vuoden pituiselta ajanjaksolta, ja havaintojen yhteismääräksi tulosten estimointia varten saatiin 8 343 havaintoa. Tulosten estimointi suoritettiin tavanomaiseen Difference-in-Differences -menetelmään perustuvalla event study -menetelmällä. Aineistosta estimoidut tulokset osoittavat, että kunnallisveroasteiden muutoksilla ei ole tilastollisesti merkitseviä vaikutuksia työn tarjontaan, kuten ei myöskään kuntalaisten muuttopäätöksiin. Tilastollisesta epävarmuudesta huolimatta tuloksista kuitenkin saatiin arviot työn tarjonnan joustoille: työllisten osalta jouston arvoksi saatiin itseisarvoltaan 1,1 ja työttömien osalta 1,7. Saadut tulokset näyttäisivät tukevan aiemmissa kotimaisissa tutkimuksissa saatua näyttöä siitä, että työn tarjonta reagoi heikosti kunnallisveroasteiden muutoksille. |
