| Popis: |
Tätä sosiaaliantropologian pro gradu -tutkielmaa varten haastattelin 15 Suomessa pysyvästi asuvaa, ulkomailta tänne muuttanutta ihmistä, joita kutsun tutkimuksessa uussuomalaisiksi. Käytin tutkimuksessa myös osallistuvaa havainnointia sekä reflektoin omia kokemuksiani ulkomailla asumisesta ja kielten opettajana toimimisesta autoetnografisin keinoin. Monet asiat ihmisen taustassa vaikuttavat ihmisen kotoutumispolkuun ja kotiutumiseen Suomessa. Olin tässä tutkielmassa erityisen kiinnostunut siitä, miten haastattelemani uussuomalaiset itse kokivat kotoutuneensa ja kotiutuneensa, sekä kielten roolista näissä prosesseissa. Ihmiset käyvät läpi monenlaisia oppimisprosesseja ja muutoksia kotiutuakseen uuteen kieleen, kulttuuriin ja niiden tapoihin. Tämän tutkimuksen perusteella ihmisen koulutustaustalla ja oppineisuudella ei tunnu olevan juurikaan merkitystä Suomeen kotiutumisen kannalta. Akateemisesti lahjakkaat ja opintielle perheen kannustamat ihmiset voivat kokea Suomeen kotiutumisen ja kotoutumisen yhtä hankalaksi kuin vain perusopintoja suorittaneetkin. Innokas ja menestyksekäs opiskelu Suomessa ei välttämättä johda työn löytymiseen ja kotoutumiseen. Superdiversiteetti ja risteävä eriarvoisuus nousevatkin aineistosta esille entistä huomionarvoisempina asioina. Useat epätasa-arvon ja erilaisuuden ulottuvuudet vaikuttavat kielten käyttöön ja oppimiseen. Kyse ei ole vain oppijoiden kulttuurisesti ja henkilökohtaisesti erilaisista taustoista ja oppimistavoista, vaan myös kielikurssien monenkirjavista resursseista ja painotuksista, sekä opettajien mahdollisuuksista kohdata ja ymmärtää maahan muualta muuttaneiden superdiversiteetti. Yleinen mielipide haastattelemieni uussuomalaisten keskuudessa oli, että suomea oppii parhaiten suomalaisten kanssa, ei kielikurssilla. Parhaat kokemukset kielen oppimisesta olivat itseasiassa niillä, jotka siirrettiin tavallisille luokille nopeasti, ilman omakielistä tukea. Aineistoni kertoo, että erityisesti suomen puhe- ja kirjakirjakielen erilaisuus tuottaa uussuomalaisten arkeen haasteita. Kotoutumisessa suomen kielen taito liittyy etenkin työllistymiseen ja toimimiseen yhteiskunnassa, tosin enenevässä määrin voi pärjätä myös englannilla. Kotoutumisen onnistuminen riippuu usein etenkin siitä, millaisille kursseille uussuomalainen eri syistä päätyy ja millaisia työnantajia kohtaa etsiessään ensimmäisiä työharjoittelu– ja työpaikkoja. Yleensä oman alan ja paikan löytymiseen menee vuosia. Uussuomalaiset eivät pääsääntöisesti näe, etteivätkö he voisi kuulua tänne, vaikka he eivät puhuisi kieliopillisesti hyvää, tai ainakaan täydellistä suomen kieltä, tai puhuvat sitä vieraalla korostuksella ja rytmillä. Puhuttaessa kotiutumisesta, Suomen kokemisesta kodikseen sellaisella tavalla, ettei täältä halua muuttaa työn tai paremman elämän toivossa johonkin toiseen maahan, vain Suomessa lyhyimmän aikaa olleet haastattelemani uussuomalaiset puhuivat suomen kielen taidon suuresta merkityksestä. Kotiutuneet, olivat he sitten töissä tai eivät, korostivat puheissaan perusturvallisuutta ja omaa kotia sekä ystäviä. Ihmiset, jotka sitovat uussuomalaiset Suomeen, eivät kuitenkaan välttämättä ole kansalaisuudeltaan suomalaisia eivätkä puhu suomea äidinkielenään tai ollenkaan. Tämän tutkimuksen valossa ihmisen alkuperä tai etnisyys ei vaikuta ihmisen kotoutumiseen niin paljon, kuin aikaisemmat tutkimukset ovat väittäneet, vaan tärkeimmäksiseikaksi nousivat sosiaaliset suhteet tai niiden puute. |
