| Popis: |
Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani pop-artisti Antti Tuiskun fanien näkemyksiä fanien ja faniyhteisön roolista musiikkiteollisuudessa. Tutkin, miten fanit näkevät oman suhteensa sekä faniyhteisön suhteen musiikkiteollisuuteen. Tutkielman tavoitteena on laajentaa tietämystä fanitaloudesta Suomessa sekä paikantaa faniuden yhteiskunnallista asemaa musiikkiteollisuuden kentällä. Tutkielmani on fanitutkimusta, jota voidaan pitää yhtenä kulttuurintutkimuksen haarana. Tutkielma edustaa laadullista tutkimusta, jonka aineistona on tekemäni haastattelututkimus. Haastattelin kymmentä itsensä Antti Tuiskun faniksi mieltävää henkilöä. Aineistonkeruun menetelmänä käytin puolistrukturoitua haastattelua. Analysoin haastattelut teorialähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Nojaan tutkielmassani erityisesti faniudesta ja taloudesta sekä faniuden tuotannollisuudesta tehtyyn tutkimukseen. Tärkein tutkimustani ohjaava teoreettinen viitekehys on Oliver Carterin (2018) määrittelemä fanitalous, jossa faniutta tarkastellaan yhteisön sijasta taloutena. Fanituksen kohdetta ympäröi ”vaihtoehtoinen” talous, joka irrottautuu valtavirrasta, hämärtää ammattimaisen ja amatöörimäisen tuotannon rajoja sekä luo omia markkinoita. Carterin suhteellisen tuore fanitalouden määritelmä on jatkumoa faniudesta ja taloudesta aiemmin tehdylle tutkimukselle, jota olen niin ikään käyttänyt tutkielmani teoreettisena pohjana. Olen nojannut esimerkiksi John Fisken (1992) määritelmään faniudesta kulttuurin ”varjotaloutena”. Kun tarkastellaan faniuden tuotannollista aspektia ja suhdetta kulttuuriteollisuuteen, olen Carterin tutkimuksen lisäksi nojannut tutkimuksiin fanien asemasta kulttuuriteollisuudessa. Esimerkiksi Patryk Galuszka (2015) on käsitellyt faneja kulttuuriteollisuuden ilmaisena työvoimana, kun taas Hector Postigo (2009) on nostanut esiin verkkoyhteisöjen roolin intohimoisena työvoimana. Fanituotannon suhdetta kulttuuriteollisuuteen leimaa usein vastakkainasettelu osallistavan (ks. Jenkins 2006) ja riistävän kulttuurin välillä, ja tätä ristiriitaa käsittelen tutkielmassani. Tutkielmani keskeiset tulokset voi tiivistää kahteen kohtaan. Yksittäisen fanin suhde musiikkiteollisuuteen näyttäytyy vaihtelevana, mutta luonnollisena. Antti Tuiskun fanitaloudessa fanit näkevät itsensä olennaisena osana musiikkiteollisuutta kuluttajina, tuottajina ja tukijoina. Nämä roolit vaihtelevat fanin mukaan, ja ilmenevät usein myös limittäin. Kaiken kaikkiaan fanien suhde musiikkiteollisuuteen on enimmäkseen positiivinen: fanit eivät tuo esiin vastavoiman piirteitä toiminnassaan tai koe olevansa ilmaista työvoimaa musiikkiteollisuudelle. Antti Tuiskun fanit erottavat faniyhteisöllä kolme roolia musiikkiteollisuudessa: tukijan, tuottajan ja vaikuttajan. Näitä rooleja tarkastellessa on olennaista ottaa huomioon Tuiskun fanitaloudessa vallitsevat hierarkiat, jotka vaikuttavat faniyhteisön määrittelyyn. Kun fanit puhuvat yhteisöstä, he erottavat toisistaan kaikki Tuiskun fanit sekä sosiaalisessa mediassa aktiiviset fanit, jotka ylläpitävät Tuiskuttajat-tilejä. Siinä missä koko yhteisö toimii Tuiskun tukijana, aktiiviset fanit toimivat tuottajina ja vaikuttajina. Heillä on valtaa yhteisön dynamiikkaan ja yhteistyöhön musiikkiteollisuuden kanssa. Hierarkioista huolimatta fanit näkevät faniyhteisön suhteen musiikkiteollisuuteen pääasiassa toimivana yhteistyönä ja kumppanuutena fanin ja artistin välillä. Vaikka Antti Tuiskun fanien suhde musiikkiteollisuuteen on tutkielmani havaintojen perusteella luonteva, pohdin lopuksi, millaisena vastavoimana fanius voisi toimia digitaalisessa ajassa. Fanit voivat astua idolinsa tueksi vastoin musiikkiteollisuuden toiveita esimerkiksi silloin, kun kokevat idolin saaneen liian vähän huomiota mediajulkisuudessa. Tähän sosiaalinen media takaa oivat mahdollisuudet. Mahdollisuuksia itsenäiseen ja kulttuuriteollisuuden kanssa yhteiseen toimintaan riittää, ja molempia toiminnan tasoja tulisi tutkia lisää. |
