| Popis: |
Väestön ikärakenteen muutoksen oletetaan lisäävän muistisairaiden määrää Suomessa tulevina vuosikymmeninä. Muistisairauksien ennaltaehkäisy on tärkeää sekä kansantaloudellisesti että inhimillisen kärsimyksen kannalta. Muistisairauksien riskitekijöitä ovat korkea ikä ja matala koulutus, mutta myös monet elintapoihin liittyvä tekijät nostavat muistisairauksien riskiä voimakkaasti. Pirkanmaan muistiyhdistys toteutti Muistisairauksien ennaltaehkäisyn ja varhaisen toteamisen edistäminen Pirkanmaalla- hankkeen (MEVA) vuosina 2011–2014. Hankkeessa kartoitettiin kahdentuhannen työikäisen muistisairauksien riski ja riskirajan ylittäneille tarjottiin elintapaohjausta joko ryhmässä tai yksilöohjauksena. Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää onko kohonneiden riskipisteiden taustalla ennen kaikkea elintapa- vai demografisia tekijöitä ja miten työikäiset, joiden riski on kohonnut mieltävät riskitekijät ja mahdollisuutensa vaikuttaa niihin sekä mistä johtuu kieltäytyminen elintapaneuvonnasta. Tutkimuksen kvantitatiivisessa aineistossa oli 687 työikäistä MEVA-hankkeen yhteydessä muistisairauksien riskipistelomakkeen täyttänyttä. Kvantitatiivista aineistoa tarkasteltiin ristiintaulukoimalla ja multinomiaalisella logistisella regressioanalyysilla. Riippuvuustarkastelut tehtiin khiin neliötestillä. Lisäksi laskettiin elintapoihin liittyvien riskitekijöiden herkkyys ja tarkkuus. Kvalitatiivisessa aineistossa oli neljän riskipisterajan ylittäneen elintapaneuvonnasta kieltäytyneen haastattelut. Haastatteluaineisto analysoitiin sisällön analyysilla. Tässä aineistossa elintapatekijöiden merkitys kohonneen riskin taustalla oli selkeä. Erityisesti kohonnut verenpaine ja ylipaino vaikuttivat riskin nousuun yli riskirajan. Haastateltavat tunnistivat riskitekijöitä ja kokivat, että niihin tulisi ja voisi vaikuttaa, mutta moni koki elintapamuutosten tekemisen vaativan vaivaa, eikä siitä seuraava hyöty ollut välttämättä ilmeistä. Koska monet muistisairaudet kehittyvät pitkän ajan kuluessa, tulisi elintapaneuvontaa tarjota systemaattisesti työikäisille ja sekä neuvontaan, että sen tarjoamiseen potilaille tulisi luoda standardit. Potilaille tulisi useammin kuin kerran tarjota mahdollisuutta osallistua ja muuton paikkakunnalta toiselle tai toisen yksikön alueelle ei pitäisi aiheuttaa henkilön putoamista neuvonnan piiristä. Ohjausta elintapojen muuttamiseen tulisi tarjota laajemmin kuin vain korkeimmalle riskiluokalle, jotta vaikutukset väestötasolla olisivat ratkaisevia. |
