| Popis: |
Suomessa syntynyt maahanmuuttajien toinen sukupolvi on vielä varsin nuorta, valtaosa on alle 30-vuotiaita, ja ovat koulussa tai opiskelemassa. Ei kuitenkaan mene kauan aikaa, kun merkittävä osa saavuttaa työiän. Siksi on ajankohtaista ja tarpeellista tarkastella, miten toinen sukupolvi kokee asemansa työmarkkinoilla. Rajasin tutkittavan ryhmän toisen sukupolven somaleihin. Suomessa syntyneistä toisen sukupolven henkilöistä yli puolet asui pääkaupunkiseudulla, ja kun heitä tarkastellaan taustamaan mukaan, on somalialaistaustaisia eniten. Tilastollisesti somalien työllisyysaste Suomessa on matala ja he kohtaavat syrjintää työelämässä. Pro gradu -tutkielmassani olen laadullisen tutkimuksen keinoin selvittänyt, millaiset lähtökohdat toisen sukupolven maahanmuuttajilla on suomalaisilla työmarkkinoilla ja miten he kokevat ne? Olen teemahaastatellut seitsemän 24–31-vuotiasta toisen sukupolven somalia, jotka ovat joko syntyneet Suomessa tai muuttaneet hyvin nuorena Suomeen, valmistuneet johonkin tutkintoon tai ammattiin ja ovat mukana työelämässä. Rajauksella halusin varmistaa sen, etteivät haastateltavieni mahdolliset työllistymisongelmat työmarkkinoilla olisi selitettävissä koulutuksen tai kielitaidon puutteilla, eli puutteilla inhimillisessä pääomassa, jolla maahanmuuttajien työllistymisen vaikeuksia usein perustellaan. Temaattisen analyysin avulla löysin työmarkkinoilla hyötyä tuottavia tekijöitä sekä sellaisia, mitkä rajoittivat. Hyötyä tuottivat muun muassa myönteiset kokemukset koulussa, vanhempien koulutusmyönteisyys, somaliyhteisö sekä taustan tuottama osaaminen. Rajoituksia aiheuttivat mm. ulkomaalaiseksi kategorisoiminen, mikä tuotti ulkopuolisuuden tunteen ja kokemuksen siitä, että pitää tehdä enemmän, jotta voi osoittaa ansaitsevansa paikkansa. Haastateltavat ei myöskään hyötyneet vanhempien sosiaalisista verkostoista. Tulokseni saivat tukea muista tutkimuksista. Vanhemmat siirsivät akateemista pääomaa lapsilleen ja tämä näkyi aineistossa kouluttautuneisuutena. Kuitenkin vanhempien puutteet sosiaalisessa pääomassa, siltä osin kuin ne koskivat verkostoitumista eli ”oikeiden ihmisten” tuntemista, jäivät vajaiksi. Tämä vaikuttaa toisen sukupolven asemaan toimia tasavertaisina työmarkkinoilla. Somaliyhteisö tuotti voimavaroja, mikä tarkoitti esimerkiksi työpaikkoja ja roolimalleja. Aineistossani myös maahanmuuttajatausta tuotti hyödyllisiä taitoja, kuten kielitaitona sekä kulttuurin tuntemuksena, josta oli hyötyä erityisesti sosiaali-, terveys- ja kasvatusalalla. Jää kuitenkin nähtäväksi muuntautuvatko nämä sellaisiksi pääomiksi, jotka työmarkkinoilla laajasti tunnustetaan hyödyllisiksi. Huolimatta siitä, että toisen sukupolven somalit ovat kasvaneet Suomessa, käyneet täällä koulunsa ja omaavat työmarkkinoilla tarvittavan inhimillisen pääoman, he ovat osa työmarkkinoiden sosiokulttuurista todellisuutta ja tulevat helposti luokitelluksi ulkomaalaiseksi, ja sitä kautta vieraaksi, toiseksi. Tämän muuttaminen ei ole heidän käsissään, vaan vaatii yhteiskunnallisia toimia, ja siksi olen esittänyt tutkielmani lopussa ratkaisuehdotuksia. |
