| Popis: |
Ilmastokriisin alla myös rakennusalalta vaaditaan kehitystä kohti kestävämpää ja vähäpäästöisempää rakentamista. Hiililaskenta on yksi konkreettinen tapa arvioida rakennusten haitallisten päästöjen määrää, ja moni Euroopan maa onkin ottamassa käyttöön hiilijalanjäljen raja-arvot uusille rakennuksille 2020-luvun aikana, Suomi mukaan lukien. Valmistautuakseen tähän muutokseen ja saavuttaakseen omat ilmastotavoitteensa rakennusalan organisaatiot ja Suomen kunnat pyrkivät kehittämään rakentamisestaan vähähiilisempää jo nyt. Yksi näistä kunnista on Jyväskylä, jossa ilmastoviisasta kaavoitusta pilotoidaan muun muassa Kankaan Suvannon alueella. Diplomityön tarkoituksena on arvioida Kankaan Suvannon potentiaalia muodostua vähähiiliseksi alueeksi ja lopputulokseen vaikuttaneita tekijöitä. Arviointia varten on myös konkretisoitava vähähiilisyyden määritelmä. Tutkimusmetodeina käytettiin dokumenttianalyysia ja haastatteluja. Vähähiilisyys on aiheena vielä vaikea ja monimutkainen, ja sen laskemiseen on tarjolla monia eri ohjelmia. Yhteinen päämäärä eri arviointitavoilla on, että ilmastolle haitallisia päästöjä saataisiin vähennettyä nykyisestä, mutta vähähiilisyyden tavoitetaso ja määritelmä on jatkuvassa muutoksessa pienentyen sitä mukaa kun rakennusten ja alueiden tavanomainenkin hiilijalanjälki pienentyy. Tuleva rakennuslaki tulee yhtenäistämään rakennusten vähähiilisyyden määrittelyä vuonna 2025, mutta alueiden vähähiilisyyden arviointitavat tulevat luultavasti olemaan hajanaiset vielä lähivuosinakin. Näistä haasteista huolimatta lainsäädännön muodostamien tavoitteiden ja olemassa olevien määritelmien avulla oli mahdollista löytää vähähiiliselle rakennukselle ja alueelle sopivat määritelmät. Vähähiilinen rakennus on diplomityön kartoituksen perusteella noin 30 % hiilijalanjäljeltään BAU-rakentamista (Business as usual) pienempi rakennus, ja vähähiilinen alue taas alue, jossa käytetään BAU-rakentamista enemmän vähähiilisiä keinoja mahdollisimman monella hiilijalanjäljen muodostavalla osa-alueella ja hiilijalanjäljen pienentyminen voidaan todistaa jollain olemassa olevalla laskurilla. Suvannon kohdalla on löydetty keinoja hiilijalanjäljen pienentämiseksi jo kaikilla osa-alueilla. Näitä keinoja käyttämällä Suvannolla on edellytykset muodostua vähähiiliseksi alueeksi. Keinojen käyttämisen esteenä on kuitenkin haasteita, jotka tulee ensin ratkaista. Keskeisimpiä haasteita ovat korkeat kustannukset, tiedonpuute, vähähiilisyyden mittareiden ongelmat, sopivien ohjauskeinojen, sekä erityisesti selkeiden tavoitteiden puuttuminen. Myös Kankaan harvinainen yhteistyömalli rakennuttajien ja kaupungin kesken tuo sekä hyötyjä että haasteita. Kankaan Suvannon ehdottomana vahvuutena vähähiilisyyden suhteen voidaan pitää ympäristöarvojen tuomista suunnitteluun hyvin varhaisesta vaiheesta lähtien. Hiililaskennoilla on Suvannossa saatu tietoa onnistuneista toimenpiteistä, vaikka toimenpiteiden tarvittavaa määrää ja volyymia voikin olla vaikea arvioida ilman numeerista tavoitetta. Muuttuvan lainsäädännön ohjauksen ansiosta Suvanto tulee todennäköisesti olemaan muuta Kangasta vähähiilisempi. BAU-tasoa kunnianhimoisempien vähähiilisten keinojen käyttämiseen tarvitaan kuitenkin kannustimeksi selkeä tavoite, johon kaikki osapuolet sitoutuvat ja jota aktiivisesti seurataan. |
