| Popis: |
Tämä tutkielma käsittelee Suomeen alaikäisinä ilman huoltajaa turvapaikanhakijoina tulleiden nuorten aikuistumista. Siinä kysytään, millaiseksi siirtymä lapsuudesta aikuisuuteen muodostuu pakolaisuuden kontekstissa. Lisäksi selvitetään, millaista on kasvaa aikuiseksi Suomessa ilman läsnä olevaa omaa perhettä. Keskiössä ovat nuorten omat kuvaukset ja käsitykset aikuistumisesta. Tarkastelu ei rajoitu vain siirtymävaiheeseen alaikäisestä täysi-ikäiseksi, vaan katsoo aikuistumista laajemmasta perspektiivistä. Teoreettisena viitekehyksenä toimivat iän merkityksiä ja siirtymiä tarkasteleva antropologinen ja nuorisotutkimus. Keskeisenä teoreettisena työkaluna toimii siirtymien välivaihetta kuvaava liminaalisuuden käsite. Kyseessä on etnografia, jonka kenttätyö toteutettiin pääosin vuoden 2015 aikana. Aineisto koostuu kahdeksan yksintulleen nuoren haastatteluista, osallistuvasta havainnoinnista perheryhmäkodilla, sekä kenttäpäiväkirjasta. Kaikki informantit olivat haastatteluhetkellä jo oleskeluluvan saaneita, eikä kukaan heistä ollut saanut perhettään Suomeen. He olivat iältään 15–24-vuotiaita, ja kaksi heistä oli vielä alaikäisiä. Analyysissa on hyödynnetty sisällönanalyysia ja eri aineistojen ristiinluentaa. Tiukka jako alaikäisiin ja täysi-ikäisiin leimaa yksintulleiden nuorten elämää monin tavoin. Kun he saapuvat Suomeen, heitä kohdellaan ensin suojelua tarvitsevina lapsina, mutta heti 18-vuotiaana koittaa lain edessä aikuisuus. Silloin päävastuu omien asioiden hoitamisesta siirtyy nuorelle itselleen. Myös perheenyhdistäminen muuttuu entistä hankalammaksi, ja usein käytännössä mahdottomaksi. Kukaan ei kuitenkaan kasva aikuiseksi yhdessä yössä. Aikuistumisen olosuhteita, sosiaalisia suhteita ja nuorten aikuistumiseen liittyviä ajatuksia tarkastelemalla selvitetään, millaisia merkityksiä aikuisuus saa eri konteksteissa. Täysin toisenlaisista taustoista tulleiden nuorten tilanteita ei voida kokonaisvaltaisesti ymmärtää, ellei myös suomalaisessa yhteiskunnassa vallitsevia ikään ja aikuistumiseen liittyviä malleja, kuten omillaan pärjäämisen ihannetta, aseteta kriittiseen tarkasteluun. Tutkielman tulosten perusteella yksintulleiden nuorten elämää näyttää leimaavan paitsi pakotettu siirtymä maasta toiseen, myös pakotettu siirtymä aikuisuuteen. Taustalla vaikuttavat monet nuorista itsestään riippumattomat tekijät. Pakolaisuuden kontekstissa heidän on pärjätäkseen ollut pakko oppia kantamaan vastuuta itsestään ja muista. Suomessa täysi-ikäistyminen tuo mukanaan paitsi juridisen aikuisuuden, myös kokonaisvaltaisemmat vastuut kuin Suomessa varttuneilla tai perheensä kanssa asuvilla ikätovereilla. Vastuu aikuisuuden tunnusmerkkinä korostui myös informanttien omissa kuvauksissa. Vaikka monet yksintulleet nuoret täyttävät perinteiset aikuistumisen merkkipaalut Suomessa varttuneita ikätovereitaan aiemmin, ei elämä liminaalissa välttämättä tule päätökseen. Vailla perhettään elävät pakolaisnuoret ovat monitasoisissa marginaaleissa paitsi suhteessa suomalaiseen yhteiskuntaan, usein myös toisiin nuoriin ja paikallisiin diasporisiin yhteisöihin. Liminaalit siirtymät voivat kuitenkin mahdollistaa myös oman aikuisuuden ja siihen liittyvien valintojen uudelleenneuvottelua. |
