| Popis: |
Diplomityön tavoitteena oli kohdeyrityksen hitsaamon käytettävyyden parantaminen. Tätä varten tutkittiin hitsaamossa usein vikaantuvaksi havaittua laitetta. Laitteen käytettävyyden parantamiseksi etsittiin keinoja vähentää vikaantumisia kohteessa. Laitteeseen tehtävien parannusten lisäksi annettiin parannusehdotuksia muualta hitsaamosta, joilla voitaisiin parantaa käytettävyyttä niin kohteessa kuin muuallakin hitsaamossa. Teoriaosuudessa käsitellään työtä varten käytettyjä työkaluja ja selvennetään työssä esiintyvien menetelmien periaatteita ja termistöä. Tutkimustyön alussa kysyttiin, miten voitaisiin löytää sopiva kohde hitsaamosta, jolle voitaisiin tehdä parannuksia käytettävyyden suhteen. Kysymykseen vastaamiseksi hyödynnettiin Pareto-menetelmää vakavimpien ongelmakohtien löytämiseksi hitsaamosta vikaantumisten kestojen suhteen. Tätä varten käytettiin hitsaamosta saatavilla olevaa vikadataa sopivan kohteen löytämiseksi ja valitsemiseksi. Hitsaamon kunnossapitoa varten luotiin Pareto-menetelmään perustuva työkalu, jonka avulla pystyttiin löytämään eniten vikaantuneet kohteet hitsaamosta. Valikoituneen kohteen käytettävyyden parantamiseksi mietittiin millä tavoin se vikaantuu ja miten käytettävyyttä kohteella löydösten perusteella saataisiin parannettua. Kohteen toimintaa tarkkailtiin käytön aikana mahdollisten ongelmakohtien löytämiseksi ja siitä olemassa olevasta vikadatasta seulottiin laitteelle ominaiset viat. Seulotun vikadatan avulla tehtiin vikamallinnuksia kohteesta ja yhdestä sen komponenteista niiden vikakäyttäytymisen selvittämiseksi. Vikamallinnusten laskutoimituksissa hyödynnettiin Weibullin 2-parametrista funktiota selvittämään vikamallien käyttäytyminen. Lisäksi Monte Carlo -menetelmää hyödyntäen käytettiin Weibullin 2-parametrisen funktion käänteisfunktiota simuloimaan kohteen vikaantumista. Menetelmää sovellettiin lisäksi eksponentiaalisella funktiolla tuomaan esiin käytettyjen funktioiden ja niiden tulosten eroavaisuuksia. Tutkittavasta kohteesta muodostettiin lisäksi rakenteen ja funktioiden vikapuumallit, jotta kohteen vika-alttiit osat saataisiin esiin. FMEA-analyysia käytettiin vikapuun tukena asettamaan tärkeysjärjestykseen ne funktioiden vikatyypit, joilla oli suurin vaikutus kohteen toiminnan vikaantumiseen. Lisäksi kohteeseen sovellettiin RCM-menetelmää ja sen osana olevaa päätöskaaviota oikeiden kunnossapidon toimenpiteiden löytämiseksi. Analyysien ja kohteesta tehtyjen havaintojen perusteella eräs kohteessa käytetyistä komponenteista oli muita vika-alttiimpi. Tämän perusteella päätettiin kyseinen komponentti vaihtaa uudelleensuunniteltuun osaan. Uudelleensuunnitellun komponenttikokonaisuuden oletetaan olevan vähemmän vika-altis, sillä vastaavanlaisesti suunniteltuja komponentteja on käytetty muissa samankaltaisissa kohteissa hitsaamossa eikä sen havaittu vikaantuvan yhtä paljon vanhaan komponenttiin verrattuna. Kohteesta löytyi vika-alttiin komponentin lisäksi muita huomiokohtia, joita varten annettiin parannusehdotuksia. Lisäksi tehdessä havaintoja muualta hitsaamosta ja yleisestä kunnossapidon toiminnasta löytyi asioita, jotka mahdollisesti vaikuttivat kunnossapidon toimenpiteiden kestoon. Näitä osa-alueita parantamalla saataisiin tutkittavan kohteen ja muun hitsaamon käytettävyyttä parannettua. Tehtyjen havaintojen perusteella annettiin parannusehdotuksia, joiden toivotaan parantavan kunnossapidon toimintaa tulevaisuudessa ja nostavan käytettävyyttä niin kohteessa kuin muualla hitsaamossa. |
