| Popis: |
Rock on kaikkina aikoina nähty kapinallisena ja kantaaottavana genrenä, jonka voima ja uhma näyttäytyy etenkin yhteiskunnan muuttuessa. Tässä tutkielmassa rockin ja vallan suhdetta tutkitaan diskurssianalyysin keinoin. Diskurssianalyysissä maailma nähdään kielellisenä tapana kuvata maailmaa ja luoda merkityksiä. Neuvostoliiton aikana rockmuusikot kuvasivat maailmaansa marginaalisena ja eristäytyneenä, vahvasti negatiivisin sanakääntein, muun muassa kirosanoin. Tutkimusaineiston perusteella rockin diskurssissa kapina ja valtaan kriittisesti suhtautuminen oli yleistä, etenkin glasnostin aikakaudella, johtuen mitä ilmeisimmin Neuvostoliiton avoimemmasta kultturipolitiikasta. Perestroikan jälkeen 1990-luvun alkupuolella rajuista rockmuusikoista tuli varovaisempia. Aineiston perusteelle heidän tuotteliaisuutensa laski, eikä vuosina 1991-1993 julkaistu yhtä runsaasti rock-albumeja kuin glasnostin aikana. Neuvostoliittoa ja sen tilaa ei uskallettu aineistossa käsitellyissä lyriikoissa kritisoida avoimesti, vaan vallanpitäjät naamioitiin lyriikoissa usein eläimiksi tai luonnonvoimiksi. Näitä metaforia käyttäen rockmuusikot toivat ilmi kotimaansa epäkohtia. Vaikka kritiikki pyrittiin naamioimaan, elivät rockmuusikot etenkin 1980-luvulla sorron alla: heitä pidätettiin ja heidän konserttinsa estettiin. Tämä johti vahvemman alakulttuurin syntyyn ja laittomien äänitekopioiden, niin sanottujen magnitizdatien suosion leviämiseen. Keskeiseksi seikaksi aineistosta nousi myös naisrokkareiden vähäinen edustus neuvostoliitolaisessa rockissa, mikä kieli kapinallisen rockin konservatiivisesta suhtautumisesta sukupuolirooleihin. Rockmuusikot eivät siis kaikesta marginaalisuudestaankaan huolimatta eläneet yhteiskunnallisessa tyhijössä, vaan ulkoa tulleet mallit ja arvot, kuten perinteiset sukupuoliroolit, vaikuttivat heihin ainakin jossain määrin. Toisaalta naiseus näkyi vahvasti lyriikoissa; niissä naiseus ja erityisesti äitiys rinnastettiin kotimaahan. Joskus äitiä pilkattiin rajustikin, mikä voidaan nähdä Neuvostoliiton kritisoinniksi. Seksuaalisuus ja rakkaus muodostuivat jossain määrin kapinan symboleiksi, olivathan ne Neuvostoliitossa tabuja. Toisaalta Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen rockmuusikot myös jossain määrin kaipasivat vanhaa kotimaataan, mikä kävi ilmi lyriikoista, joissa kaivattiin vanhan rakkauden perään. Asiasanat: Diskurssi, diskurssianalyysi, kapina, magnitizdat, rock-musiikki, identiteetti, vallanpitäjät, valta, Venäjä, Neuvostoliitto |
