| Popis: |
Sisäinen valvonta on laajalti tutkittu aihealue monenlaisissa eri toimintaympäristöissä. Sisäinen valvonta kattaa käsitteenä valtavasti informaatiota. Yksi siihen liittyvä kiinnostava piirre on, että sen toiminta ei käytännössä muutu organisaation luonteen tai tutkimuskohteen vaihtuessa. Samat lainalaisuudet pätevät oli kyseessä sitten julkinen tai yksityinen palveluiden tuottaminen. Sisäistä valvontaa ja sen toimintaa ohjaavat yleisesti tunnetut ammattistandardit, joten sen toteuttaminen tai tutkiminen ei ole henkilöstä riippuvaista. Näiden asioiden takana piilee myös tämän tutkimuksen ydin. Ostopalvelut ovat toimintaympäristö, missä yksityinen ja julkinen sektori yhdistyvät ja tämä taas on omiaan aiheuttamaan kysymyksen valvonnan vastuun jakautumisesta. Ostopalveluiden ongelmalliset tilanteet ovat viimeisten vuosien aikana nousseet laajaan keskusteluun. Palveluiden laadussa on havaittu puutteita, joista on tehty ilmoituksia, joista myös mediat ovat kiinnostuneet. Viimeisimpänä esiin ovat tulleet vanhuspalveluissa havaitut palvelun laadun laiminlyönnit. Kyse oli monen eri tekijän summasta, jossa keskeisenä oli henkilöstöresurssien vajavaisuudet. Näissä tilanteissa herää kysymys siitä, että miksi asiaan ei ole puututtu, vaikka ongelma on jatkuva ja näkyy selvästi palvelun tuottajan arjessa. Vastaus kysymykseen on valvonnan puute. Ostopalvelun tuottava yritys solmii kaupungin kanssa sopimuksen palvelun tuottamisesta tietylle ryhmälle, jossa määritellään myös keskeisimmät kriteerit palvelun laadulle. Tähän mutkikkaaseen ketjuun liittyy olennaisesti lainsäädäntö. Kuntalaki velvoittaa kuntaa tai kaupunkia järjestämään sosiaali- ja terveyspalvelut, mutta laissa ei määritellä sitä, että järjestääkö kaupunki palvelun itse vai ostaako se palvelun yksityiseltä palveluntarjoajalta. Kuntalaki määrittää myös sisäisen valvonnan toteuttamisesta organisaatiossa, mutta siinä ei oteta huomioon ostopalveluiden osuutta kaupungin rakenteessa. Mitä kauemmas palvelu ja sen tuottaminen ajautuu organisaation ytimestä, sitä hankalammaksi muuttuu myös tehokkaan valvonnan toteuttaminen. Kaupungin asukas ei luonnollisestikaan ole velvollinen pohtimaan tuotantotapaa, vaan on oikeutettu saamaan laadukasta palvelua riippumatta siitä, että kuka ja missä kyseinen palvelu tuotetaan. Näin ollen päämies-agenttiteoriaa käytetään myös tämän tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä. Kuntalainen päämiehenä vaatii kaupunkia agenttina toteuttamaan palvelut laadukkaasti ja tehokkaasti. Tutkimuksen empiirinen aineisto on kerätty haastattelemalla Tampereen kaupungin sosiaali- ja terveyspalveluissa toimivia avainhenkilöitä. Haastatteluissa haastateltavilta selvitettiin heidän ajatuksiaan sisäisestä valvonnasta ja riskienhallinnasta, ja pyrittiin saamaan käsitys valvonnan käytännön toimenpiteistä. Heidän havaintojaan verrattiin Tampereen kaupungin hyvään johtamis- ja hallintotapaan, joka on keskeinen dokumentti kaupungin toiminnan hahmottamisessa. Siinä määritetään myös päällimmäiset periaatteet, tavoitteet ja vastuut sisäiselle valvonnalle. Tutkimuksen avulla lukija saa käsityksen Tampereen kaupungin sosiaali- ja terveyspalveluiden ostopalveluiden sisäisestä valvonnasta. |
