| Popis: |
Tässä tutkielmassa tutkitaan suomalaisuusaatteen ilmentymistä Viipurin maistraatin sihteeri Jaakko Juteinin kirjallisessa tuotannossa. Juteinin kirjoittelu liittyy autonomian myötä Suomessa 1800-luvun alkupuolella levinneeseen kansalliseen innostukseen, jonka vaikutuksesta poliittisistakin syistä nähtiin hyödylliseksi alkaa tehdä eroa ruotsalaisuuteen ja korostaa suomalaisuutta. Juteinin ja muiden varhaisten suomalaisuusmiesten ajatukset levisivät kirjallisuuden ja lehtien välityksellä, joiden synnyssä aatteella oli myös liikkeellepaneva merkitys. Tutkimusaineistona toimivat Juteinin vuosina 1804–1858 julkaistut tekstit, jotka ovat aihepiiriltään ja tekstilajiltaan hyvin vaihtelevia ja yhteismitattomia. Näin käyttöön ovat valikoituneet laadullisen aineiston tutkimukseen soveltuvat menetelmät. Juteinin kirjoituksia on eritelty ja jaoteltu laaja-alaista sisällönanalyysia hyödyntäen, jolloin tarkastelun ytimessä ovat kielellisten ilmausten välittämät merkitykset. Näistä rakentuu tutkimusongelman kohde eli Juteinin suomalaisuudesta kumpuava ajatusmaailma. Suomalaisuusaatteeseen viittaavia mainintoja Juteinin koko tuotannosta löytyy satoja. Aiheina Juteini käsitteli suomalaisuutta niin kielen, maan kuin kansankin kautta. Kieli merkitsi hänelle kansan pyhintä omaisuutta, joka oli kaiken valistuksen ja onnen välikappale. Siksi se piti palauttaa alkuperäiseen puhtauteensa ilman murteita tai vieraita vaikutteita. Kielen tulevaisuudesta riippui siis koko maan ja kansan tulevaisuus. Maan kauneutta oleellisempaa on Juteinin teksteissä siellä asuvan kansan jalous, jota valistuksen kautta tuli jatkuvasti edistää. Juteini katsoi, että uuden kotoperäisen ja valistuneen keisarin myötävaikutuksella suomalaisilla oli oman työnsä kautta mahdollisuus korjata väistyneen vallan laiminlyönnit ja päästä suurten sivistyskansojen joukkoon. Juteinin ajatusmaailma oli nationalistinen, sillä hän ajatteli ihmiskunnan koostuvan kansakunnista, joista yhden muodostivat suomalaiset. Hän ei kuitenkaan tarkasti määritellyt Suomen tai suomalaisten rajoja, vaan vaali kansallisten aiheiden ohella yleistä ihmisyyttä. Fennomaanisuuden lisäksi Juteini oli ennen kaikkea myöhäinen valistusmies, jonka merkitys piilee terävän sanoman lisäksi suurelta osin hänen monipuolisessa suomenkielisessä kirjallisuudessaan. Juteini painotti teoksissaan kirjallisen toimintansa kansallismielisiä motiiveja ja tavoitteita, minkä takia on perusteltua puhua jäsentyneestä suomalaisuusaatteesta. Vaikka Juteini ei ollutkaan ensimmäinen kansallisista aiheista kiinnostunut suomalainen, hän toimi merkittävänä herättäjänä ja välittäjänä akatemian ja laajempien kansanosien välillä. Käyttämällään kielellä, esittämillään näkemyksillä ja toiminnallaan suomalaisen kansallisen kuvaston vakiinnuttamiseksi Juteini loi myös pohjaa myöhemmälle fennomaaniselle liikkeelle, joka vaikuttavuudessaan ylitti Juteinin toiminnan selvästi. |
