| Popis: |
Maatalous on jatkuvasti kosketuksissa luontoon ja siten sen vaikutukset siihen ovat suoria ja nykyään myös varsin nopeita. Luonto on maataloudelle resurssi ja raaka-ainevarasto. Maatalous on siis myös riippuvainen luonnon hyvinvoinnista. Maatalouden ympäristövaikutukset myönnetään nykyään yhä avoimemmin ja maatalouspolitiikan kautta pyritään ohjaamaa maataloutta entistä ympäristöystävällisemmäksi. EU:hun liittymisen myötä ympäristönsuojelu on tullut yhä oleellisemmaksi osaksi maataloutta. Tässä tutkimuksessa tutkitaan maanviljelijöiden omia näkemyksiä heidän toimintansa ympäristövaikutuksista sekä sitä, miten he pyrkivät vaikuttamaan toimintansa aiheuttamiin negatiivisiin ympäristövaikutuksiin ja niitä motiiveja, joita näiden toimenpiteiden taustalla on. Toimintaa tarkastellaan Weberin sosiaalisen toiminnan tyyppien avulla. Weberin mukaan toiminta voi olla orientoitunut traditionaalisesti, affektiivisesti, arvorationaalisesti tai päämäärärationaalisesti. Tutkimuksessa piirretään kuvaa myös maanviljelijöiden luontosuhteesta. Tutkimukseen on haastateltu sekä tavanomaisen tuotannon harjoittajia että luomuviljelijöitä. Haastattelut on toteutettu teemahaastattelun ja puolistrukturoidun menetelmän yhdistelmää käyttäen. Haastattelut tehtiin kesällä 2003 ensisijaisesti suppeampaa raporttia varten. Aineiston monipuolisuus antoi kuitenkin mahdollisuuden viedä tutkimusta pidemmälle. Materiaalia on käsitelty aineistolähtöisesti ensin teemoittelemalla ja sitten tyypittelemällä aineistosta löytyviä aineksia. Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että edelleen on maanviljelijöitä, jotka eivät usko toiminnallaan olevan negatiivisia ympäristövaikutuksia, mutta kaikki ovat silti toteuttaneet toimenpiteitä niiden vähentämiseksi. Yleisesti ottaen maanviljelijöiden ympäristötietoisuus on vajavaista ja myöskin ristiriitaista tieteellisen tiedon kanssa. Tähän tietoisuuteen ja sitä kautta toimenpiteisiin voidaan kuitenkin vaikuttaa. Ympäristövaikutusten vähentämiseen tähtäävän toiminnan taustalta löytyy hyvin erilaisia motiiveja. Toiminta onkin hyvin usein päämäärärationaalista, mutta hiukkasia löytyy muistakin sosiaalisen toiminnan tyypeistä. Joissain tapauksissa jokin muu toiminnan tyyppi saattaa olla tärkeämpi kuin päämäärärationaalisuus. Tutkimuksen perusteella maanviljelijöiden luontosuhde on lähinnä ihmiskeskeinen; siitä on löydettävissä sekä utilitaristisen että humanistisen luontosuhteen piirteitä. Joidenkin luomuviljelijöiden ajatusmaailmassa on nähtävissä myös biosentriseen luontosuhteeseen kuuluvia ajatuksia. 1. Johdanto 1 1.1 Maatalouden suhde luontoon 1 1.2 Suomen maatalouden vaiheita ja nykytilasta 4 1.3 Ympäristötukijärjestelmä 9 1.4 Luonnonmukainen viljely 11 2. Tutkimusongelma ja viitekehys 14 2.1 Aikaisempaa tutkimusta 15 2.2 Sosiaalisen toiminnan tyypit 23 2.3 Luontosuhde 25 2.4 Ympäristötietoisuus ja ympäristötietoinen toiminta 28 3. Tutkimuksen toteutus 28 3.1 Lounais-Hämeen alueesta 29 3.2 Tutkimusaineisto 30 3.3 Tutkimusmenetelmä 31 3.4 Tutkimuksen rakenne 34 4. Maanviljelijät ja maatalouden ympäristövaikutukset 35 4.1 Maanviljelijöiden näkemyksiä maatalouden ympäristövaikutuksista 35 4.2 Ympäristövaikutusten vähentäminen 42 5. Motivaation lähde 47 5.1 Motivaatio ympäristövaikutusten vähentämiseen 47 5.2 Luonnonmukaisen viljelyn kiinnostavuus 51 6. Maanviljelijät ja ympäristöviranomaiset 60 7. Ympäristövaikutukset, toiminta ja luontosuhde 64 7.1 Traditionaalisesti orientoitunut toiminta 65 7.2 Arvorationaalinen ja affektiivinen toiminta 65 7.3 Päämäärärationaalinen toiminta 67 7.4 Maatalouden ympäristövaikutuksia vähentävän toiminnan tyyppi 68 7.5 Luontosuhteesta ja ympäristötietoisuudesta 69 7.5.1 Maanviljelijöiden luontosuhde 69 7.5.2 Maanviljelijöiden ympäristötietoisuus ja toiminta 70 7.6 Luomuviljelijät, tavanomainen tuotanto ja ympäristövaikutukset 71 8. Pohdintaa 73 Lähteet 77 Liitteet Liite 1 Kartta Lounais-Hämeen alueesta ja Loimijoen yläjuoksulta 84 Liite 2 Haastatellut 85 Liite 3 Teemahaastattelukysymykset 87 |
