| Popis: |
Seksikkyys on kiistanalainen termi, jolla voi olla asiayhteydestä riippuen joko positiivinen tai negatiivinen konnotaatio. Erityisesti viime vuosina Me Too -kampanjan tuloksena käydyssä keskustelussa on pohdittu missä kulkee seksuaalisen häirinnän raja ja onko oikeutettua kommentoida toisen ihmisen ulkoista olemusta. Tämä pro gradu -tutkielma tarkastelee seksikkyyskäsitysten rakentumista naistenlehtijulkisuudessa vuosien 1965–1975 välillä. Tutkimuksen motiivina oli selvittää miten seksikkyys käsitettiin suomalaisten naistenlehtien muodostaman julkisuuden kontekstissa seksuaalisen vallankumouksen aikaan. Samanaikaisesti yhteiskunnallisen murroksen kanssa myös julkisuuskulttuuri muuttui, kun aiempaa intiimimmät aihepiirit ja uudenlaiset toimitukselliset ratkaisut alkoivat näkyä aikakauslehtien sivuilla. Tutkielma pyrkii kartoittamaan millaisten juttutyyppien sisällä ja millä sävyllä seksikkyydestä tarkastelluissa lehdissä puhuttiin. Lisäksi vastausta haetaan siihen keitä naistenlehdissä kutsuttiin seksikkäiksi ja tapahtuiko käsitteen sisällössä muutosta vuosikymmenen vaihtuessa. Aineistona tutkimuksessa on käytetty Anna-, Jaana- ja Me Naiset -lehtien vuosikertoja 1965, 1970 ja 1975. Lehtiä läpikäytäessä on kiinnitetty huomiota seksikäs- ja seksikkyys-sanojen esiintymisyhteyksiin sekä -tiheyksiin. Aineiston analyysissa on hyödynnetty käsitehistoriallista viitekehystä, jonka perusteella naistenlehtien tuottamia seksikkyyskäsityksiä tarkastellaan seksuaalisuutta, sukupuolta ja ulkonäköä käsittelevien semanttisten kenttien kautta. Tutkimus painottaa naistenlehtigenrelle ominaisia piirteitä sekä kyseisten lehtien erityisyyttä seksuaalisuuteen liittyvien teemojen julkisessa käsittelyssä. Seksikkyys historiallisena ilmiönä hahmottuu tutkimusaineiston valossa moniulotteiseksi käsitteeksi, jolla saattaa olla yhden lehden puitteissakin useita erityyppisiä sisältöjä. Vuoden 1965 seksikkyys oli pitkälti ulkonäkökeskeistä, lisäksi ilmaisulla oli vuosikerrassa varsin kielteinen arvolataus, esimerkiksi useat julkisuudenhenkilöt pyrkivät haastatteluissa irrottautumaan seksisymbolin titteleistä. Seksikäs- ja seksikkyyssanojen määrä lisääntyi lehdissä huomattavasti siirryttäessä 1960-luvulta 1970-luvulle. Seksikkyys myös liikkui voimakkaammin seksuaalisuuden käsitesfääriin. Seksikkyydestä puhumisen tapojen muutos limittyi seksuaaliasenteiden uudistumiseen; esimerkiksi seksi-sanan käyttö monipuolistui ja seksuaalisuus ajateltiin aiempaa kokonaisvaltaisemmaksi ihmisyyden piirteeksi. Myös miehiä kuvattiin 1970-luvulla useammin adjektiivilla seksikäs. Vuonna 1975 vietettiin YK:n kansainvälistä naistenvuotta, jolla oli vaikutuksia myös siihen kuinka sukupuolista vetovoimaa suomalaisissa naistenlehdissä käsiteltiin. Aikakauden julkisuudessa huomiota sai laajamittainen tasa-arvopoliittinen keskustelu, sukupuoliroolien uudelleenmäärittely sekä naisliikkeiden nousu. Näiden teemojen keskellä myös seksikkyys sai osakseen aiempia vuosia enemmän kritiikkiä, esimerkiksi mainos- ja viihdekuvaston tuottama ajatus seksikkäältä näyttämisestä naisten velvollisuutena kyseenalaistettiin. Lisäksi seksikkyyskäsitykseen vaikutti sukupolviero. Tutkimuksen tuloksen mukaan 1960–1970-lukujen naistenlehdissä seksikkyysrakenteita tuotettiin pääsääntöisesti erilaisissa julkkishaastatteluissa, juorupalstoilla sekä pukeutumista tai erotiikka käsittelevissä artikkeleissa. Vaikka seksikkyyskäsitykset siirtyivät vuosien kuluessa etäisestä Hollywood-glamourista lähemmäs naistenlehtien lukijoiden omaa elämää, välittyy aineistosta myös ajatus, jonka mukaan seksikkyyden määritelmään kietoutuu vahvasti fantasiaa ja eskapistisia ulottuvuuksia, jotakin tavallisuudesta poikkeavaa. Vuosikymmenen vaihtuessa seksikkyys sai muitakin sisältöjä kuin pelkän vähäpukeisuuden. Siinä missä vuoden 1965 lehdissä seksikkäiksi kutsuttiin pääsääntöisesti naisia, 1970-luvun julkisuudessa myös – erityisesti viihdealalla työskennelleet – miessukupuoliset nähtiin seksuaalisuuden ilmentäjiksi. Miesten ja naisten edustamat seksikkyydet lähentyivät näin sisällöllisesti toisiaan. |
