| Popis: |
Pro gradu -tutkielmani kohteena ovat äitiyteen liitetyt diskurssit naistenlehtien kontekstissa. Aineistoni koostuu vuoden 2019 Anna ja Me Naiset -lehtien artikkeleista, joissa äitiys on artikkeleiden kantava teema. Tutkin millaisia odotuksia ja toiveita äitiyteen liitetään ja tavoitteena on tuoda esiin äitiyden ideaali, joka rakentuu artikkeleiden tuottamissa diskursseissa. Haluan myös haastaa pohtimaan miten tämä äitiyden ideaali ilmentää yhteiskunnallista ja kulttuurista näkemystä äitiydestä. Tutkielmani teoreettisessa osassa avaan äitiyden määritelmää kulttuuriselta ja yhteiskunnalliselta tasolta ja esittelen niissä ilmeneviä tapoja määritellä äitiyttä. Tarkastelen äitiyden määritelmää esimerkiksi naiseuteen yhdistettynä luonnollisuuden ihanteena, kulttuurisena merkityksen tuottamisen tapana ja yhteiskunnallisena instituutiona. Lisäksi tarkastelen äitiyden määritelmää mediapuheen näkökulmasta, jossa äitinä toimiva nainen mielletään ensisijaisesti naiseksi ja äidin rooli nähdään yhtenä tapana rakentaa omaa identiteettiä. Analysoidessani aineistoa keskityn erityisesti mediapuheessa tuotettuun äitiyden ideaaliin. Käytän menetelmänä sisällönanalyysiä löytääkseni aineistossa toistuvia äitiyteen liitettyjä teemoja. Näitä teemoja tarkastelen tarkemmin diskurssianalyysin keinoin. Aineistoni artikkelit koostuvat teksteistä ja kuvituksesta, jotka toimivat linkittyneinä toisiinsa, joten analyysini käsittää artikkeleiden tekstin lisäksi myös niiden kuvituksen. Kuvitusta tarkastelen barthesilaisen semiotiikan kautta. Tutkielman teoreettisen viitekehyksen muodostaa postfeminismi. Artikkeleiden tekstien sisältämissä diskursseissa ja kuvituksen luomassa äidin kuvassa on yhteisesti tunnistettavissa postfeministinen individualismin korostaminen. Populaarikulttuuriin yhdistetyn postfeminismin ihanteena on esimerkiksi yksilökeskeisyys ja naisellisten ominaisuuksien korostaminen. Ihanteellinen äiti näyttäytyy artikkeleissa kontrollissa olevana ja suunnitelmallisesti äitiyttä toteuttavana, jolloin yksilön vastuu omasta elämästä korostuu. Yksilökeskeisyys ja vastuu elämässä menestymiseen on palautettavissa myös uusliberalistisiin arvoihin. Artikkeleissa äitiyden kokemista ilmennetään henkilökohtaisena tarinana, jossa yksilö tekee korostetusti omat valintansa esimerkiksi työn ja perheen yhdistämisen suhteen. Kulttuurin ja yhteiskunnan vaikutus omiin valintoihin nähdään vähäisenä. Artikkeleissa muodostuvissa äitiyden mallitarinoissa toistuu näkemys, jonka mukaan yksilö on vastuussa omasta menestyksestään. Myös äitiydelle pyritään tuottamaan arvoa lapsen mukanaan tuoman hyödyn kautta. Aineiston kautta muodostuva kuva äidistä on ristiriitainen. Uusliberalistisen ihanteen mukainen äiti on itsenäinen toimija, mutta samaan aikaan uhrautuu ja tekee elämäänsä koskevat valinnat ensisijaisesti perheen etua ajatellen. Artikkeleiden kuvituksen osalta tämä uhrautuvuuden ihanne jää kuitenkin piiloon ja artikkeleiden äidit näyttäytyvät kuvissa ensisijaisesti menestyneinä naisina ja kontrollissa olevina toimijoina. Postfeministisen näkemyksen valossa äitiyden voi ajatella olevan yksi tapa tuottaa naiseutta ja olla parempi versio itsestä. |
