| Popis: |
Tässä tutkimuksessa tarkastelen sitä, miten pluriseksuaalit ihmiset, kuten bi- ja panseksuaalit tai queereiksi identifioituvat ihmiset, sanallistavat omaa seksuaalisuuttaan ja epänormatiivisia romanttisia tai seksuaalisia suhteitaan. Tarkastelen myös pluriseksuaalien sosiaalisen lähipiirin diskursseja pluriseksuaalisuuksista. Kiinnittämällä huomiota pluriseksuaalisuuden diskursseihin arvioin nyky-yhteiskunnan hetero- ja homonormatiivisuutta. Tutkimuksessani on queer-tutkimuksellinen ote, joka yhdessä toiseuden käsitteen kanssa tekee näkyväksi ja kritisoi yhteiskunnan hetero- ja homonormatiivisuutta. Työni jatkaa Jenny Kangasvuon ja Annukka Lahden biseksuaalisuutta käsittelevää tutkimusta. Tutkimukseni aineisto koostuu haastatteluaineistosta, joka kerättiin keväällä 2020. Haastateltavana oli seitsemän henkilöä, joissa ilmeni sukupuolen ja luokka-aseman moninaisuus. Käytän tutkimusmenetelmänäni kriittistä diskurssianalyysia, jota täydentää kategoria-analyysi. Tutkimus kohdentuu kolmeen osa-alueeseen: 1) Oma kertomus ja sen tila, 2) Normatiivisuus ja ulkopuolisten diskurssit, sekä 3) Hiljaisuus hyväksynnän ja välttelyn näyttämönä. Ensimmäinen osa-alue käsittelee haastateltujen pluriseksuaalien omia diskursseja seksuaalisuudestaan erilaisissa arjen sosiaalisissa tilanteissa ja tiloissa. Toinen osa-alue taas keskittyy haastateltujen tarinoissa esiintyviin henkilöihin ja heidän diskursseihinsa pluriseksuaalisuuksista. Ääneen nousevat erityisesti perheet, ystävät, työtoverit ja deittikumppanit. Tämä osio myös tarkentuu monoseksuaalien diskursseihin seksuaalisuudesta sekä pluriseksuaaleja toiseuttaviin stereotypioiden diskursseihin. Kolmas osio tarkastelee hiljaisuuden diskursseja ja sanoitetusta kielestä eroavaa muuta merkitysvälitteistä toimintaa. Tutkimusaineistosta käy ilmi, että pluriseksuaalisuutta ympäröivät laajasti erilaiset diskurssit. Moni haastateltava toi esiin sen, että usein keskustelulle omasta seksuaalisuudesta ei ollut tarvetta, ja että heidän epänormatiivinen seksuaalisuutensa oli luonnollinen osa heidän elämässään, eikä se noussut useinkaan puheenaiheeksi. Tästä huolimatta jokainen haastateltava tunnisti kaapista ulostulon käsitteen ja prosessiin, jota edelleen muilta kuin heteroilta odotetaan. Aineistosta nousi esiin myös runsaasti erilaisia diskursseja, jotka toiseuttavat pluriseksuaaleja monoseksuaalien (hetero- ja homoseksuaalien) näkökulmasta. Löysin aineistosta myös sisäistettyä bifobiaa, eli itseä toiseuttavia diskursseja pluriseksuaalien puheessa. Hetero- ja homonormatiivisuus näkyivät toiseuttavien stereotypioiden lisäksi pluriseksuaalisuuksien kyseenalaistamisena, hiljentämisenä ja näkymättömyytenä. Biseksuaalisuus oli yleisimmin käytetty termi pluriseksuaalisuuksista, mutta myös muita nimityksiä, kuten panseksuaali ja queer, käytettiin. Aineistossa termit kuitenkin sekoittuivat keskenään, ja haastateltavat käyttivät identiteettikategorioita joustavasti välittämättä seksuaalisuuden ja sukupuolen raja-aidoista. Tutkimuksen pohjalta voin todeta, että suomalainen yhteiskunta on edelleen normatiivinen jakautuessaan kaikilla elämän osa-alueilla dikotomisiin sukupuoliin, mutta yhteiskunnasta on mahdollista löytää queereja turvallisia tiloja ja omanlaisia sosiaalisia kuplia pluriseksuaaleille. Nämä tilat vaativat tarkkaa rakentamista ja samanhenkisten ihmisten löytämistä. Arjen vuorovaikutuksessa pluriseksuaalit harrastavat vahvaa ennakoimista analysoimalla ihmisiä ja sosiaalisia tilanteita tarkasti arvioidakseen tilanteen ja tilan turvallisuutta sekä konfliktin mahdollisuutta. Pluriseksuaalit kohtaavat arjessaan ennakkoluuloja sekä joidenkin heterojen että joidenkin homojen ja lesbojen osalta, mutta aineistosta on löydettävissä myös runsaasti homo- ja heteronormatiivisuutta murentavia diskursseja, jotka eivät kyseenalaista, syrji tai toiseuta pluriseksuaalisuutta. Hiljaisuuden eri diskurssit kuitenkin häivyttävät pluriseksuaalisuuksia tehden niistä ajoittain lähes näkymättömiä. |
