| Popis: |
Tutkielmani käsittelee epifanian ja kirjallisen tajunnankuvauksen suhteita modernistisen novellin kontekstissa. Tajunnankuvauksen kerrontatekniikoita tarkastelemalla tavoitteena on tutkia epifanian suhdetta sekä kirjalliseen tajunnankuvaukseen että kirjallisen modernismin konventioihin. Tarkoitukseni on havainnollistaa, kuinka henkilöhahmojen epifaniset kokemukset rakentuvat tajunnankuvauksen varaan. Tutkielmassani käsittelen Katherine Mansfieldin, Alice Munron ja Richard Fordin novelleja. Kohdeteksteinä on kahdeksan novellia, joista kaikista paikannan vähintään yhden epifanian. Tutkielmani alkuosa osoittaa Katherine Mansfieldin modernististen novellien analyysissa, että kirjallisia epifanioita tuotetaan erilaisilla tajunnankuvauksen tekniikoilla. Tajunnankuvauksen tekniikoista etenkin vapaalla epäsuoralla esityksellä kerrontaan rakennetaan epifanioita. Tutkin, kuinka epifaniat ilmenevät eri tavoin kolmannen ja ensimmäisen persoonan kerronnassa. Kerrontatekniikat ja -moodit vaikuttavat siihen, millaisia teemoja epifaniat ilmentävät ja millaisia tulkintoja niistä tehdään. Osoitan, kuinka Mansfieldin modernistisissa novelleissa epifaniat ilmentävät modernismille tyypillisiä teemoja kielen ja kokemuksen jännitteisestä suhteesta. Analyysissani osoitan, että epifaniat ovat novellien tulkinnallisia polttopisteitä: ne ovat merkittävässä asemassa kertomusten kokonaistulkintojen näkökulmasta, mutta ne myös ilmentävät useiden toisistaan eroavien tulkintojen ilmenemistä yhtä aikaa kertomuksessa. Tutkielmassani epifaniat osoittautuvat usein myös emootioita ja arvoja ilmentäviksi kerronnan paikoiksi. Katherine Mansfieldin modernististen novellien analyysin jälkeen siirryn tutkimaan epifaniaa Alice Munron ja Richard Fordin novelleissa. Väitän, että Munron ja Fordin novellit hyödyntävät epifaniaa nimenomaan modernistisena konventiona. Hypoteesini on, että käyttämällä epifaniaa kerrontatekniikkana novellit ilmentävät modernistista tendenssiä. Modernistisella tendenssillä tarkoitan modernististen konventioiden esiintymistä historiallisen kirjallisen kontekstinsa ulkopuolella. Analyyseissani havainnollistan, kuinka epifanian tutkiminen narratologian tarjoamilla välineillä auttaa tunnistamaan novelleista modernistisen tendenssin. Keskeinen johtopäätökseni on, että epifania on kerrontatekniikkana modernistinen konventio, joka ilmentää usein modernismille tyypillisiä teemoja kertomuksessa. Epifania voi ilmentää kertomuksessa modernistista tendenssiä. Toinen johtopäätökseni on, että epifania on kertomuksessa tulkinnallinen polttopiste. Näin ollen epifania on usein avain kertomuksen tulkintaan sekä sen merkityksien hahmottamiseen. |
