| Popis: |
Tutkimuksen lähtökohtana on tilanne, jossa ihmiskunta koettelee omalla toimeliaisuudellaan luonnon kantokyvyn rajoja ja vaarantaa maapallon elinkelpoisuuden. Mitä pidempään jatkamme luonnonvarojen ylikulutusta ja kuormitamme kohtuuttomasti ympäristöä, sitä voimallisemmin ympäristökriisin seuraukset heijastuvat yhteiskuntien toimintaan. Ympäristöongelmien kärjistyminen haastaa ihmisten ja yhteiskuntien resilienssin eli kyvyn sopeutua ja uusiutua muutostilanteissa. Resilienssin vahvistaminen onkin noussut yhdeksi kestävän kehityksen keskeiseksi tavoitteeksi. Suomen kaltaiset kehittyneet teollisuusmaat ovat luonnon kantokyvyn heikkenemisen sijaan huolissaan talouden tilasta ja työttömyyden kasvusta. Näitä yhteiskuntia voidaan luonnehtia ”työyhteiskunniksi”, sillä niiden keskeiset rakenteet, käytänteet ja arvostukset suuntautuvat lähinnä korkean työllisyyden ja talouskasvun varmistamiseen. Työyhteiskunnissa työ – erityisesti palkkatyö – on merkittävä arjen ja yhteiskunnallisen osallistuminen osa-alue. Tästä syystä on välttämätöntä, että myös työelämän eri toimijat saadaan mukaan edistämään ekologista kestävyyttä. Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa uutta tietoa ja ymmärrystä ekologisesti kestävästä työstä ja siihen liittyvistä kehittämistarpeista. Ekologisesti kestävässä työssä on tässä tutkimuksessa kyse työstä aiheutuvan ympäristökuormituksen sopeuttamisesta luonnon kantokyvyn rajoihin, mutta myös varautumisesta ympäristömuutos- ten ekologisiin ja yhteiskunnallisiin vaikutuksiin. Tutkimuksessa tarkastellaan resilienssiajattelun viitekehyksestä ekologisesti kestävän työn nykytilaa, tavoiteltavaa tulevaisuuden tilaa sekä tarvittavia toimenpiteitä näiden tilojen lähentämiseksi. Kyse on normatiivisesta tutkimuksesta, joka tuottaa nykytilan kuvauksen lisäksi myös resilienssiajattelun mukaisia valintavaihtoehtoja kestävän työn kehittämiseen. Tutkimuksen aineistona käytetään kahdenkymmenen työpolitiikan avaintoimijan haastatteluja sekä kirjallista lähdemateriaalia. Resilienssiajattelun mukaisessa työelämässä on tutkimuksen mukaan kyse aktiivisesta sopeutumisesta ja uusiutumisesta kasvavan epävakauden ja ennakoimattomuuden oloissa. Se edellyttää muun muassa nykyistä kriittisempää otetta vallitsevien työn tekemisen tapojen ympäristövaikutusten käsittelyyn, työn monimuotoistamista eli esimerkiksi palkkatyöriippuvuuden vähentämistä ja monipuolisten arkielämän taitojen kehittämistä sekä uusien ekologisesti kestävien elämisen ja työn tekemisen muotojen kokeilemista, konkretisointia ja käytäntöön viemistä. Tutkimus osoittaa, että luonnon kantokyvyn rajoissa toimivan työelämän saavuttamiseksi tarvittavat suunnitelmat ja toimenpiteet ovat vielä monilta osin lähtökuopissaan. Kun otetaan huomioon tulevien ympäristöhaasteiden mittasuhteet, olisi perustelua, että resilienssiajattelun edustama näkökulma huomioitaisiin nykyistä laajemmin työelämän tulevia kehitystarpeita pohdittaessa. The starting point of the study was an observation that the state of the environment is deteriorating rapidly, and so is the resilience of societies and ecosystems, that is, their ability to absorb and adapt to adverse disturbances. This has resulted in a growing interest in resilience thinking and its potential use as an analytical frame for addressing issues related to sustainability. Building more sustainable work cultures and institutions will be an essential part of the move toward sustainable and resilient societies. However, for this transition to take place, environmental concerns need to gain more exposure and recognition within the world of work. To date, wage-earning societies such as Finland have primarily concentrated their efforts on maintaining economic growth and high employment, while leaving aside questions of environmental sustainability. The study produces new information and insight on the subject of ecologically sustainable work and its future challenges: learning how to more effectively manage our interaction with natural systems, while adapting and transforming in the face of change. More concretely, the study examines whether the current sustainability measures established by the key working-life actors are adequate from the perspective of resilience thinking, and further, addresses what is needed to better confront the environmental and social challenges ahead. To answer these questions the study uses interview data from key working-life actors and relevant literature and scientific reports. The study shows that, from a resilience perspective, the current sustainability measures fall short of providing the degree of adaptability and transformability needed to negotiate the consequences of environmental change and uncertainty. The study then applies the basic principles of resilience thinking to the context of work and presents several concrete guidelines and examples with the potential to enhance the resilience of current work life practices. From a resilience perspective, sustainable work is, for example, about putting environmental sustainability and resilience at the core of all activities, identifying alternative conceptions of wealth (other than monetary resources, e.g., time or social ties) and promoting experimental culture with an aim at innovative solutions to living and working more sustainably. Given the gravity of the environmental challenges facing the world, and the fact that our societies remain dependent on ecosystems to support life, it is all the more obvious that cultivating resilience needs to be considered more seriously within future employment policy discussions and decisions. |
