Kansakunta aseissa : Asevelvollisuuskeskustelu Suomessa

Autor: Salomaa, Hannu
Přispěvatelé: Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business, Tampere University
Jazyk: finština
Rok vydání: 2022
Předmět:
Popis: Asevelvollisuus muodostaa edelleen Suomessa sotilaallisen maanpuolustuksen kivijalan, vaikka moni muu Euroopan maa on siitä pitkällä aikavälitarkastelulla luopunut. Asevelvollisuutta voi tarkastella useasta eri näkökulmasta, mutta lukuisat historioitsijat ja yhteiskuntatieteilijät ovat nostaneet asevelvollisuuden nationalismiin liittyvät aatehistorialliset juuret esille. Väitöstutkimukseni jatkaa tällä samalla lähestymislinjalla, vaikkakin tuoreemmassa ajallisessa kontekstissa. Kansallisuusaatteen nousu alkoi 1700-luvun lopun Euroopassa, jolloin myös ase- velvollisuus luotiin Ranskan suuren vallankumouksen jälkimainingeissa. Useassa Euroopan maassa rakenneltiin 1800-luvulla erilaisin keinoin, muun muassa asevelvollisuuden avulla, kansallisvaltioita ja uudenlaista kansalaiskuvaa. Erityisen tärkeä merkitys asevelvollisuudella oli Preussin johdolla käydyissä Saksan yhtenäistymissodissa 1860- ja 1870-luvuilla, jolloin preussilainen asevelvollisuusjärjestelmä muodostui usealle maalle esikuvaksi, Suomen suuriruhtinaskunta mukaan lukien. Suomessa säädettiin kansallismielisen poliittisen eliitin ajamana ja yli 20-vuotisen prosessin seurauksena ensimmäinen asevelvollisuuslaki vuonna 1878. Jo tuolloin asevelvollisuuskeskustelussa käytettiin puoltavia argumentteja asevelvollisuuden kansaa yhdistävästä ja kasvattavasta vaikutuksesta, tai kritiikkiä asevelvollisuuden yksilönvapauksia loukkaavasta merkityksestä. Nämä argumentit ovat edelleen havaittavissa 2010-luvunkin asevelvollisuuskeskustelussa. Poliittisissa diskursseissa käytetään verrattain usein kansakunnan käsitettä, vaikka käsitteen määritelmästä ei vallitse tutkijoiden keskuudessa yksimielisyyttä. Useampaa maineikkaampaa nationalismin tutkijaa yhdistävät silti sosiaalisen konstruktivismin paradigmalle perustuvat lähestymistavat ja määritelmät kansakunnasta. Kansakunta ei näiden näkemyksien valossa ole olemassa itsessään, per se, vaan sen synty on ollut päämäärätietoisen poliittissosiaalisen luomisprosessin tulosta. Tähän kaikkeen edellä mainittuun rakentuu myös Benedict Andersonin kuuluisa teoria ja määritelmä kansakunnasta kuviteltuna yhteisönä. Yhdysvalloissa toiminut politiikan tutkimuksen professori Benedict Anderson (1936–2015) lanseerasi vuonna 1983 ilmestyneessä kirjassaan ”Kuvitellut yhteisöt – Nationalismin alkuperän ja leviämisen tarkastelua” määritelmänsä kansakunnasta kuviteltuna yhteisönä. Andersonin teorian pääsanoman mukaisesti kansakunta on kuviteltuna yhteisönä nimensä mukaisesti päämäärätietoisesti kuviteltu eli rakennettu yhteisö. Kansakuntien tarkastelun pitää tämän logiikan perusteella pureutua siihen, miten eri kansakunnat ovat tulleet ja tulevat kuvitelluiksi. Muilla nationalismin tutkijoilla on varsin samankaltaisia näkemyksiä kansakunnasta kuin Benedict Andersonilla. Andersonin teoria on tästä huolimatta noussut, todennäköisesti juuri sen helpon sovellettavuuden ja iskevyytensä vuoksi, tunnetuimmaksi nationalismin teoriaksi, vaikka sitä ei aina käytetä täysin samalla tavalla kuin mitä Anderson itse tarkoitti kansakunnan määritelmällään. Andersonilaisesta näkökulmasta tarkasteltuna asevelvollisuus on joka tapauksessa yksi keino muiden keinojen joukossa kuvitella Suomen kuvitteellista yhteisöä. Andersonin teoria ei tarjoa koko totuutta asevelvollisuudesta, mutta teoria antaa eräänlaisen ylätason lähestymistavan asevelvollisuuteen. Tätä ylätason lähestymistapaa asevelvollisuuteen täydentävät pääluvussa kolme esitetyt viisi teemakohtaista näkökulmaa asevelvollisuuteen. Tutkimuskysymykset tarkastelevat Andersonin teorian mukaisen kansakunnan kuvittelun havaitsevuutta suomalaisessa asevelvollisuuskeskustelussa. Lisäksi pureudun yksityiskohtaisemmin niihin teemoihin, jotka hallitsevat asevelvollisuuskeskustelua. Tutkimus tarkastelee niitä poliittisia perusteluita, joilla asevelvollisuuden säilyttämistä tai lakkauttamista Suomessa perustellaan. Viimeinen tutkimuskysymys analysoi vielä eri keskustelijaryhmien, eli kansalaisten, poliitikkojen ja asiantuntijoiden eroja tavoissa keskustella asevelvollisuudesta. Tutkimusaineisto koostuu eduskuntakeskustelusta asevelvollisuuslaista vuodelta 2007, vuonna 2010 julkaistusta asevelvollisuustyöryhmän eli niin sanotusta Siilasmaan raportista, asevelvollisuuden lakkauttamista tavoitelleen Ohi on -kansalaisaloitteen 2013–2014 verkkosivuista sekä Helsingin Sanomien asevelvollisuutta käsitelleistä mielipidekirjoituksista vuosilta 2008–2018. Tutkimuksen aikajana sijoittuu täten pääasiallisesti 2010-luvulle, ja 2000-luvun jälkipuoliskon aineisto lähinnä taustoittaa siirtymistä seuraavalle vuosikymmenelle. Tutkimusmetodina toimii teorialähtöinen sekä teemapohjainen sisällönanalyysi. Käytän tutkimuksessani viittä luomaani temaattista lähestymistapaa asevelvollisuuteen, joiden perusteella myös jaottelen empiiristä analyysia. Viisi tutkimusteemaa eritellään pääluvussa kolme. Empiirinen analyysi etenee vanhimmasta aineistokappaleesta tuoreimpaan. Empiirinen analyysini osoittaa, ettei asevelvollisuuden merkitys kansakunnan rakentajana ole Suomessa vain historiaa. Jokaisessa aineistokappaleessa nousi esille sellaisia asevelvollisuuteen liitettäviä merkityksiä, jotka vahvistavat Andersonin teoriaan kuuluvia olettamuksia. Asevelvollisuuden väitetty suomalaisia sosiaalisesti yhdistävä ja kasvattava vaikutus oli erityisesti Siilasmaan raportissa laaja-alaisesti havaittavissa. Ohi on -kampanjan verkkosivuilla nousi vastaavasti useaan otteeseen esille kriittisyys asevelvollisuuden kansakunta-kiinnittyneisyyttä kohtaan. Asevelvollisuuskeskustelussa oli havaittavissa laajalla kirjolla erilaisia teemoja, sotilaallisesta maanpuolustuksesta aina syrjäytymisen ehkäisyyn. Väitöstutkimukseni lähti alun perin siitä olettamuksesta, että asevelvollisuus on muutakin kuin vain sotilaallinen ratkaisu, ja empiirinen aineisto vahvisti tämän olettamuksen nopeasti. Kaikissa aineistokappaleissa nousi esille verrattain samoja keskusteluteemoja, kuten maanpuolustusta, kansantaloutta, yhdenvertaisuutta tai kansalaiskasvatusta. Aineistoformaatista riippuen näitä teemoja käsiteltiin asevelvollisuuskeskustelussa ajoittain lyhyemmin ja ajoittain perusteellisemmin. Asevelvollisuuden säilyttämistä perustellaan havaintojeni mukaan niin ikään monella muulla tekijälle kuin vain sen väitetyllä välttämättömyydellä Suomen puolustukselle. Erityisesti Siilasmaan raportissa, mutta myös eduskuntakeskustelussa sekä mielipidekirjoitusaineistossa asevelvollisuuden esitettiin olevan taloudellisista syistä Suomelle järkevin ja jopa ainoa vaihtoehto. Ohi on -kampanjan verkkosivuilla oli useaan otteeseen havaittavissa asevelvollisuuden kansantaloudellinen kritiikki mm. sen väitetystä opintoja lykkäävästä ja työuria lyhentävästä vaikutuksesta. Asevelvollisuuden eräänlaiset sivutuotteet, kuten kansanterveystyö tai syrjäytymisen ehkäisy, tekevät asevelvollisuudesta sen sotilaallisen roolin lisäksi monelle säilyttämisen arvoisen. Tämän asevelvollisuushegemonian vastapainona voi pitää Ohi on -kampanjan verkko- sivuilla usein esille noussutta kritiikkiä asevelvollisuuden väitettyjä myönteisiä yhteis- kunnallisia sivuvaikutuksia kohtaan. Monella tapaa Ohi on -kampanja antaa ymmärtää, että asevelvollisuuden olemassaolo Suomessa perustuu heidän mielestään enemmänkin asevelvollisuuden kansakunta-kiinnittyneisyyteen ja vääristyneisiin taloudellisiin kannustimiin kuin sotilaalliseen tarkoituksenmukaisuuteen. Vastauksen tutkimuskysymykseen asevelvollisuuskeskustelijoiden eriävistä tavoista keskustella asevelvollisuudesta voi tiivistää toteamukseen siitä, että jokainen puhuu asevelvollisuudesta omalla kielellään. Kansalaisten, poliitikkojen ja asiantuntijoiden välillä vallitsee suuriakin eroja tavoissa puhua asevelvollisuudesta, mutta niin vallitsee toisaalta myös edellä mainittujen ryhmien sisälläkin. Tärkein tutkimusaineistosta tehty havainto on sukupuolten välisen tasa-arvon laajuus asevelvollisuuteen kohdistuvana muutospaineena. Asevelvollisuudesta ei keskusteltu eduskuntakeskustelussa 2007 lainkaan sukupuolten välisenä tasa-arvokysymyksenä, ja sama tasa-arvokysymys lähestulkoon sivuutettiin Siilasmaan raportissa. Ohi on -kampanjan verkkosivuilla ja erityisesti kansalaiskeskustelua edustaneessa Helsingin Sanomien mielipidekirjoitusaineistossa sukupuolten välinen tasa-arvo nousi toistuvasti esille. Aineistosta voi näin ollen esittää varovaisen tulkinnan siitä, että sukupuolten välinen tasa-arvo nousi 2010-luvulla tärkeimmäksi asevelvollisuus- kriittisyyden motiiviksi. Tämä kriittisyys ylittää myös tuoreimmasta päästä olevassa aineistossa perinteisten asevelvollisuuskriittisten piirien rajoja. Asevelvollisuus ei ole tutkimuskohteena helpoimmasta päästä, mutta sitä on luontevinta lähestyä eräänlaisen kaksoisrooliajattelun kautta. Asevelvollisuuden sotilaallinen rooli tarkoittaa sen merkitystä sotilaallisena pelotteena. Asevelvollisuus on puolustusratkaisu, jonka avulla pystytään tuottamaan Suomen väestöpohjalla riittävän suuret sotajoukot. Lisäksi asepalveluksen kautta koulutettu reserviläisarmeija on jatkuvasti palveluksessa olevaa ammattisotilaista koostuvaa ammattiarmeijaa kansantaloudellisesti edullisempi ratkaisu. Asevelvollisuuden toinen rooli on luonteeltaan enemmänkin siviiliyhteiskunnallinen, eli asevelvollisuuden rooli yhteiskunnallisena kasvatuslaitoksena. Asepalveluksen esitetään yhdistävän kansaa ja kasvattavan nuoria miehiä usealla eri osa-alueella kohti vastuuntuntoista aikuisuutta. Tämä asevelvollisuuden sosiaalispoliittinen rooli kansakunnan kouluna on monella tapaa puolustuskyvyn tuottamisen sivutuote, ja tätä puolustuskyvyn tuottamista edesauttava henkisen polttoaineen lähde. Asevelvollisuudella on ollut tällainen kaksoisrooli Suomessa ja useassa muussa maassa 1800-luvulta lähtien, ja tämä jaottelu on tutkimusaineistoni valossa edelleen perusteltu lähestymistapa asevelvollisuuteen. Asevelvollisuus säilynee keskeisenä osana Suomen puolustusratkaisua läpi 2020- luvun ja kenties vielä 2030-luvunkin. Sotilaallisesti arvioituna asevelvollisuusarmeija saa sen kehittämisen myötä ammattiarmeijan kaltaisia piirteitä, eikä siitä luopuminen sotilaallisin perustein näytä toistaiseksi todennäköiseltä. Tutkimusaineistossa oli toisaalta havaittavissa asevelvollisuuden kansakunta-kiinnittyneisyyden hiipuva vaikutus. Asevelvollisuuteen kohdistuvat muutospaineet ovatkin pitkälti siviiliyhteiskunnallisia, näistä sukupuolten välinen tasa-arvo kaikkein tärkeimpänä. Tutkimukseni loppukeskustelu on kirjoitettu kesällä 2021, mikä on syytä ottaa lukiessa huomioon. Parlamentaarisen asevelvollisuuskomitean raportti julkaistiin marraskuussa 2021, mutta loppukeskustelussa siitä esittämäni ennustukset osuivat pitkälti oikeaan. Oikeaan osui myös ennustukseni tulevaisuuden Ohi on -kampanjan henkisistä kampanjoista, sillä alkuvuodesta 2022 järjestettiin Yhteisvoimat-niminen asevelvollisuuskriittinen kansalaisaloite. Nationalismiteoreettinen lähestymistapa edustaa asevelvollisuustutkimuksen perinteitä. Tutkimusaineisto on toisaalta verrattain erilainen verrattuna muihin suomalaisiin asevelvollisuustutkimuksiin. Politiikan tutkimuksen lisäksi tutkimukseni on sotatieteiden ja historian tieteenalan kannalta kiinnostava. Tutkimukseni voi sijoittaa yhteiskuntatieteiden Civil-military relations (CMR) -koulukuntaan, jossa tarkastellaan asevoimien ja siviiliyhteiskunnan välisiä suhteita. Tutkimustulokseni voi ymmärtää eräänlaisena asevelvollisuuden karttana, joka ei kerro, mihin suuntaan asevelvollisuutta pitää lähteä kehittämään, mutta tutkimustulokseni auttavat löytämään oikean tien kohti haluttua päämäärää. In Finland military conscription is still the key element of national defence. While many European countries have already abolished conscription, Finland has not done so. Military conscription as a research topic can be approached from numerous different perspectives. Many historians and social scientists have pointed out that the origin of military conscription lies in Nationalism. This PhD research also builds on the idea of Nationalism as the origin of military conscription but updates this paradigm to modern times. The rise of Nationalism began at the end of the 18th century in Europe. During this time military conscription was implemented in the aftermath of the French Revolution. Nation states rose and a new concept of modern citizenship was constructed in many European countries. Military conscription was one tool among many, which helped define the concept of modern citizenship in a modern nation. Especially during the Unification of Germany, between the 1860s and the 1870s, Prussia’s military success could be attributed to its own military conscription model. Thereafter, many other countries tried to implement “Prussian-type” military conscription. Among those was also the Grand Duchy of Finland, then an autonomous part of the Russian empire. The introduction of a military conscription law in Finland in 1878 had been pushed by the country’s nationalistic-minded elite and was the result of a process that took over 20 years. Some of the arguments for and against conscription have barely changed since the 19th century. On the one hand military conscription was seen as an ideal tool for creating a unified nation and for educating the youth. On the other, military conscription was also criticized for violating individual freedom. These political views on military conscription are still present in the political discussion on conscription in Finland in the 21st century. The concept of Nation is used rather often in political discourse. However, researchers have never agreed on one single valid definition of Nation. Many well-known researchers of nationalism have, however, found it fruitful to approach the definition of nation through social constructivism. In the context of social constructivism, the nation does not exist in itself. Rather, it is created as the result of deliberate political and social creation processes. Benedict Anderson’s well-known theory and definition of “imagined communities” also looks at the nation from this very point of view. Benedict Anderson (1936-2015) was a professor of political science, based in the United States. His book “Imagined Communities -Reflections on the Origin and Spread of Nationalism”, first published in 1983, explains the idea of a nation as an imagined community. Anderson chose the word “imagined” to emphasize that the nation is deliberately imagined, meaning socially constructed. According to Anderson’s logic, the analysis of nations should focus on how the nations have been or are being imagined. Many other researchers of nationalism have presented similar views of the origin of a Nation. What sets Anderson’s theory apart from other theories is, that it is rather easily applied and arguably easy to understand. For this reason, it has become the most well-known theory on the nation but is also used outside of its initial context. From Anderson´s point of view, military conscription is one instrument among others to construct the imagined community of Finland. Anderson´s theory does not offer an all-encompassing or final truth about military conscription, but it offers an approach, which is flexible enough to be applied to military conscription specifically. Therefore, Anderson’s theory is used in this research as a primary theoretical framework. This framework is complemented by five secondary theme-based views presented in the main chapter three. The first research question focuses on how the Finnish nation is and has been built through military conscription. The second research question sheds light on reasons for or against abolishing military conscription. The third research question tries to portray how military conscription is viewed by different target groups, such as citizens, politicians, and experts of military conscription. The fourth and last research question focuses on analysing discussions between different discussion groups, such as citizens, politicians, and experts. The research data was collected from a Finnish Parliament discussion on conscription law in 2007 and from the report of the military conscription committee, also known as Siilasmaa´s report published in 2010. Moreover, data was collected from the “Ohi on” citizen initiatives webpage, which aimed at abolishing the military conscription, and from opinion pieces on military conscription published in the leading Finnish national newspaper, Helsingin Sanomat, between 2008 and 2018. The research focuses on data from the 2010s and the data from the 2000s. By providing secondary data from the previous decade, the 2010s data can be more easily interpreted in context. The chosen research method follows a theoretical content analysis and relies on five particular subjects which are found in the chapter three. The empirical analysis observes the data chronologically. The study shows empirically that the military conscription continues to serve the objective of building the Finnish nation. Evidence was found in each data source that confirmed what Anderson´s theory on nation building assumes about military conscription. Particularly Siilasmaa´s report underlined the role of nation building in military conscription. On the other hand, the connection between military conscription and nation building was questioned by the Ohi on campaign website. The discussion on military conscription included different questions, ranging from national defence to preventing social marginalisation. This PhD study originally started from the assumption that military conscription is more than just a military solution, and the empirical data readily confirmed this assumption. All sources of data touched upon a cluster of themes such as national defence, economy, equality, or civic education. These topics were found at different depths depending on the format and length of the research source. The conservation of the military conscription was justified also with arguments other than its mere alleged military necessity for Finland´s defence. Especially Siilasmaa’s report, but also the parliamentary discussion and opinion piece data presented military conscription as the most reasonable and downright only economical option for Finland. The Ohi on campaign website repeatedly criticised conscription based on its alleged economic effects such as delaying education and shortening working careers. Other sources also reflected the value of preserving military conscription in that it benefited for instance social inclusion and national health, in addition to military utility. These very benefits were questioned by the Ohi on campaign website. The Ohi on campaign considered that conscription mostly exists for political nationalistic purposes and viewed the inexpensiveness of the conscripted labour as an illusion. Thus, military conscription exists not for genuine defence purposes. The answer to the original research question is that each participant group uses their own language to underline their respective concerns, namely those of the citizens, politicians, and experts. The in-group differences in discourse were also considerable. Within the data, the question of gender equality raised the most urgent momentum for change in military conscription. The aspect of gender equality was bypassed both in the parliament discussion as well as in Siilasmaa´s report, whereas the issue appeared both on the Ohi on campaign website and in civic discussion in the opinion pieces in Helsingin Sanomat. It seems that gender equality evolved into the major point of contention during the 2010s. This criticism was increasingly echoed by wider circles beyond the conventional critics of military tradition. Military conscription does not present the most facile target of study. The most suitable approaches are twofold; military and political. The first concerns conscription as a military deterrent, the latter serves the objective of nation building. A national defence as a deterrent educates an adequate number of troops relative to the Finnish population size. A reservist, conscripted army proves itself more cost-effective than continually serving professional soldiers. For the role of nation building, conscription more closely resembles an institution of education in civilian society. Arguably, military service steers young men towards responsible citizenship and unifies the nation. Military conscription as a school that builds the Finnish nation is subordinate to the defence capability. The sense of nationhood motivates participation in this defensive body. Such a dual role is characteristic of several other countries since the 1800s as well. These two main roles are reinforced by their recurrence in the data corpus. For Finland in the 2020s and possibly continuing to the 2030s, conscription re- mains an essential component of how national defence is organized. The particular way in which the Finnish conscript army is developed arguably brings it closer to a professional army. Thus, conscription is not likely to be abolished, at least not for military reasons. The research data shows, however, an increasing disconnect between nation alignment and military conscription. The main pressure toward change originated from civil society and particularly from the needs of gender equality. The conclusions drawn in this study reflect the state of affairs in Summer 2021, which should be taken into account. However, the predictions made here happened to mostly match those published by the parliamentary military conscription committee´s report in November 2021. In addition to Ohi on, a further critical citizens’ initiative “Yhteisvoimat” against military conscription in early 2022 also fits the pre- dictions presented in the conclusion. Nationalism shapes the traditional theoretical research on military conscription. This body of data however differs from those conventionally studied by comparable Finnish research. The present study has relevance, beyond Political Science, also for Military science and History. The larger academic social sciences context of this study lies in the school of Civil-military relations (CMR) that observes the relationships between armed forces and civil society. One way to interpret the outcomes of the study at hand is considering it as a reflection of the current landscape of military conscription in Finland. No stance is taken as to which future developments are preferable for military conscription, yet the study points to several feasible alternatives.
Databáze: OpenAIRE
Externí odkaz: