| Popis: |
Kuntien rakennusinvestointien toteuttamisen yhdeksi vaihtoehdoksi on viime vuosina noussut uusi toimintatapa, elinkaarimalli. Kyseessä on suomalainen sovellus kansainvälisesti käytetystä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuteen perustuvasta PPP-mallista (Public-Private-Partnership), jossa yksityisellä palveluntuottajalla on perinteisiä toimintamalleja merkittävämpi rooli. Elinkaarimallissa palveluntuottaja vastaa vähintään rakennuksen suunnittelusta, rakentamisesta ja kiinteistöpalveluista ennalta sovitun sopimusjakson ajan. Lisäksi palveluntuottaja voi ottaa vastuun hankkeen rahoituksesta ja omistuksesta. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää elinkaarimallien tuomia hyötyjä ja ongelmakohtia kunnan näkökulmasta sekä elinkaarimallien kilpailuttamiseen liittyviä käytäntöjä. Tutkimustehtävän selvittämiseksi vastauksia haettiin seuraaviin kolmeen tutkimuskysymykseen: Mitä etuja tutkimuksessa käsiteltävistä elinkaarimalleista on kunnalle ja toisaalta mitä ongelmakohtia malleihin liittyy? Miten hankintalain mukaiset sopimustyypit rajautuvat ja mikä sopimustyyppi elinkaarimalli on? Mikä hankintamenettely tulisi valita elinkaarimallia kilpailutettaessa? Ensimmäiseen tutkimuskysymykseen haettiin vastausta sekä empirian että lainopillisen metodin eli oikeusdogmatiikan keinoin. Empiirisen aineiston muodostivat Espoon kaupungin elinkaarimallilla toteutettuja hankkeita koskeneet asiakirjat. Toista ja kolmatta tutkimuskysymystä selvitettiin oikeusdogmaattisesti hankintasäännöksiä tutkimalla, jolloin lähdeaineiston muodostivat hankintalaki, lain esityöt, oikeustapaukset, komission tiedonannot ja oikeuskirjallisuus. Tutkimus osoitti, että elinkaarimalleihin liittyy etuja, joita perinteisissä toimintamalleissa ei ole. Tärkein elinkaarimallien käyttöä puoltava tekijä on rakennettavalle tai peruskorjattavalle kohteelle saatava sopimuskauden mittainen takuu rakennuksen kunnosta ja käytettävyydestä. Kunnan rahoittama elinkaarimalli on lähempänä perinteisiä toteutusmalleja, jolloin mallin käyttöön on tarvittaessa helppo siirtyä ja sitä voidaan käyttää myös lyhyillä sopimuskausilla. Mallin heikkoudet liittyvät kunnan velkaantumisen lisääntymiseen ja pääoman sitoutumiseen jo rakennusvaiheen aikana. Yksityisrahoitteisen elinkaarimallin käytön keskeisimmät edut kunnalle ovat palveluntuottajan lisääntynyt intressi pitää kohde hyvässä kunnossa koko sopimuskauden ajan, mahdollisuus aikaistaa hankkeita, maksuvelvollisuuden alkaminen palvelun saamisesta lähtien ja kunnan velkaantumisen hillitseminen. Mallin heikkoutena on sen soveltuminen vain pitkäkestoisiin ja laajoihin hankkeisiin sekä julkisen toiminnan läpinäkyvyyden heikkeneminen. Lisäksi on huomioitava, että hankekohtaista valtionosuutta ei ole mahdollista saada yksityisrahoitteisiin elinkaarimalleihin. Tutkimuskohteeksi rajatut elinkaarimallit ovat hankintalain mukaan joko rakennusurakoita tai palveluhankintasopimuksia. Vaikka yksityisrahoitteisessa elinkaarimallissa saattaa olla samoja piirteitä kuin konsessioissa, sekä kunnan rahoittamassa mallissa että yksityisrahoitteisessa mallissa sopimustyypin määrittely tapahtuu vertaamalla rakennustöiden ja palveluhankintojen keskinäistä arvoa. Hankintamenettelyjä käsittelevä osuus osoitti, että käyttökelpoisin hankintamenettely elinkaarimallin kilpailuttamiseen on kilpailullinen neuvottelumenettely, jota käyttämällä kunnat voivat hyötyä palveluntuottajien kehittelemistä ratkaisumalleista. Asiasanat:elinkaarimalli, hankintalaki, sopimustyyppi, hankintamenettely |
