| Popis: |
Tutkimus käsittelee ilmastomarttojen ilmastonmuutos- ja säästäväisyystulkintoja käytäntöjen näkökulmasta. Tarkastelupisteenä ovat ruohonjuuritason kotitalousalan järjestötoimijoiden, marttojen näkemykset heille tiedotetusta ympäristöongelmasta. Tutkimusta varten on haastateltu yhdeksää maalla asuvaa pohjoiskarjalaista, järjestönsä ilmastonmuutos-koulutukseen osallistunutta marttaa vuonna 2004. Marttojen mielipiteitä ja kertomuksia omasta toiminnastaan tarkastellaan myös järjestönsä edustajina; kuinka he säästäväisyyden periaatteen ohjaamina tekevät kuluttajina valintojaan. Analyysi jakautuu kahteen osaan: ensin keskitytään hahmottamaan sitä, kuinka ilmastomartat käsittävät ilmastonmuutoksen ja sen vaikutuksen lähipiiriinsä (omaan elämäänsä, suomalaisiin, ympäröivään luontoon) sekä omat mahdollisuutensa osallistua ilmastonmuutoksen hillitsemiseen. Toisessa osassa tarkastelun kohteena ovat säästäväisyyden käytännöt sekä niihin liittyvät ympäristötavoitteet. Tutkielma heijastaa haastateltujen näkemyksiä Marttaliiton historiaan sekä aiheista tehtyihin määrällisiin tutkimuksiin. Teoreettista tukea antavat arkielämän ympäristöpolitiikan sekä elämänpolitiikan viitekehykset, käytäntökeskeinen näkemys sekä ajatus kuluttajan eettisestä liikkumavarasta. Tulosten tulkinnoista johdetaan lopuksi käytännöllisiä ehdotuksia ilmastonmuutostiedotukselle. Tutkielman perusteella vaikuttaisi siltä, että ilmastonmuutos oli jäänyt haastatelluille ajassa ja paikassa kaukaiseksi asiaksi, joka ei liity omaan elämänpiiriin tai käytäntöihin kuin satunnaisesti. Ilmastonmuutos sotketaan muihin, tiedotuksen kautta jo tutuiksi tulleisiin ympäristöongelmiin, erityisesti otsonikatoon ja ilman pienhiukkasiin. Ympäristöongelman syntyyn liittyvät väärinymmärrykset vaikuttavat siihen, että marttojen on osin vaikea valita toimintatapoja, joiden avulla he voisivat hillitä ilmastonmuutosta. Martoilla on kuitenkin paljon ympäristöystävällisiä, vakiintuneita käytäntöjä sekä taitoja ja myös tahtoa toteuttaa oikeaksi katsomiaan tekoja. He perustelevat niitä usein säästäväisyydellä. Marttaliiton kautta vahvasti välittyvä aate- ja käytäntöperinne vaikuttaa voimakkaasti jäsenkunnassa. Rahan säästöksi määritettynä säästäväisyys ei kuitenkaan marttojen elämäntavan periaatteena saa aina aikaan ympäristön kannalta positiivisia valintoja. Tutkimus päätyy ehdottamaan tiedotuksen kehittämistä siten, että suomalaisessa yhteiskunnassa perinteisesti arvostettu säästäväisyys pyrittäisiin määrittelemään uudestaan globaalista näkökulmasta eettiset sekä ympäristöseikat huomioonottavaksi. Lisäksi ilmastonmuutoksesta tiedottamista tulisi kehittää selkeämmän ongelman esittämisen suuntaan, ja lisätä aiheen linkitystä paikalliseen arkipäivän elämään. Tiedotuksessa olisi lisättävä positiivisia viestejä, annettava hyvää palautetta silloin, kun toimijat toteuttavat ilmastonmuutosta hidastavia käytäntöjen muutoksia. ASIASANAT Arkielämän ympäristöpolitiikka, ilmastonmuutos, Marttaliitto, käytännöt, säästäväisyys ja ympäristötiedotus |
