| Popis: |
Suomalaistaustaisia lapsia joutui vanhempiensa mukana Stalinin vainojen uhreiksi Neuvostoliitossa 1920–1930-luvuilla ja jossain määrin sen jälkeenkin. Neuvostoliitossa asui erilaisia suomalaisryhmiä, kuten kauan sitten maahan asettuneita inkerinsuomalaisia ja muurmanninsuomalaisia, vuoden 1918 punapakolaisia, poliittisista tai taloudellisista syistä muuttaneita loikkareita ja Pohjois-Amerikasta muuttaneita suomalaissiirtolaisia. Stalinin kollektivisointi- ja kansallisuuspolitiikan seurauksena suomalaistaustaiset joutuivat vainotuiksi ja monet teloitettiin tai tuomittiin vankileireille. Lapset joutuivat vanhempiensa mukana pakkosiirretyiksi tai heidät sijoitettiin orpokoteihin. Monet lapset jäivät orvoiksi tai menehtyivät, ja hengissä selvinneet kärsivät vaikeuksista ja kansanvihollisen lapsen leimasta vielä vuosikymmeniä. Jotkut lapset jäivät Neuvostoliittoon, jotkut palasivat Suomeen tai Amerikkaan, ja joidenkin kohtalo jäi tuntemattomaksi. Tutkielmassani tarkastelen suomalaislasten kohtaloita vainoissa muistojen ja yhteyksien rakentamisen näkökulmasta. Pohdin, millaisia muistoja selviytyneet lapset itse ovat tuoneet esiin, ja miten Suomessa asuvat sukulaiset ovat muistaneet heitä ja pyrkineet selvittämään heidän kohtaloitaan. Tutkimus käsittelee lapsia vainojen uhreina, muistitietoa ja perhehistoriaa. Lähteenäni tutkimuksessa käytän Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran vuonna 2020 toteuttaman Stalinin vainojen muistot- keruun vastauksia sekä yhden keruuvastaajan omaelämäkerrallista julkaisua. Keruusta on poimittu tähän tutkimustehtävään sopivat tekstit, ja ne on jaoteltu kahteen osioon. Lasten omia muistoja sisältävä aineisto käsittää 18 tekstiä ja lasten sukulaisten muistoja käsittelevä aineisto 33 tekstiä. Tutkimuksen metodina on sisällönanalyysi. Analyysin perusteella muodostin ensimmäisestä aineistosta neljä tarkasteltavaa teemaa, jotka ovat muutos, ulkopuolisuus, ero ja selviytyminen. Toisesta aineistosta muodostin myös sen sisällön perusteella neljä teemaa: selvitystyön toteuttaminen, kiinnostus, asenteet ja yhteys. Aineiston perusteella lapset kokivat ennen vainoja ja niiden alkaessa suuria muutoksia, jotka liittyivät asuinpaikan, kotimaan, perusturvallisuuden, elinolosuhteiden ja läheisten ihmissuhteiden vaihtumiseen. Ulkopuolisuuden tunnetta esiintyi joillakin jo Suomessa, mutta viimeistään Neuvostoliitossa vainojen alkaessa ja lasten saadessa kansanvihollisen leiman. Siihen liittyvää syrjintää esiintyi monessa eri ympäristössä. Kansanvihollisen jälkeläisen leimaa kannettiin vuosikymmeniä ja se vaikutti lasten identiteettiin. Venäläistämistoimenpiteiden vuoksi lapset sopeutuivat Neuvostoliittolaiseen yhteiskuntaan, mutta omat juuret kiinnostivat monia. Eroteema tuo esiin lasten muistoja perheenjäsenten menetyksestä ja perheen hajoamisesta. Tilanteet ovat olleet lapsille vaikeita ja he joutuivat tottumaan moniin menetyksiin. Selviytymisen teemaan sisältyy muistoja vainojen jälkeisestä ajasta, perheen etsinnästä, maineen puhdistamisesta ja keinoista, joita lapset käyttivät päästäkseen eteenpäin. Tällaisia olivat esimerkiksi uskonto ja vaikeneminen. Teemojen merkitys lapsille vaihteli. Vainojen jälkeisten vuosien tapahtumat ja lasten nykyisyys vaikuttivat siihen, milloin ja miten he muistelivat. Lasten Suomessa asuvat sukulaiset ovat pyrkineet selvittämään heidän kohtaloitaan eri keinoin, ja nykyiset tiedonsaantimahdollisuudet, sukututkimuksen suosio ja julkinen keskustelu aiheesta ovat vielä lisänneet kiinnostusta. Joissain suvuissa aihe on ollut pitkään vaiettu, kun taas jotkut ovat luoneet yhteyksiä lapsiin jo kylmän sodan aikana. Monissa suvuissa etenkin lasten kohtalot ovat jääneet vaivaamaan aiempia sukupolvia, ja huoli on siirtynyt eteenpäin nykyisillekin sukupolville. Suvun jäsenten kohtalot Neuvostoliitossa on monissa suvuissa tärkeäksi koettu muistelun aihe, ja niihin liittyvien tietojen avulla pyritään vahvistamaan omaa identiteettiä. |
