| Popis: |
Tämän tutkielman tavoitteena on löytää niitä syitä opettajan ammatista, joiden vuoksi opettajat sairastuvat työuupumukseen todennäköisemmin kuin muiden ammattien edustajat. Tutkimuksessa työuupumus ymmärretään pitkittyneenä stressioireyhtymänä, joka kehittyy vähitellen jatkuvan työperäisen stressin seurauksena. Stressin jatkuessa työntekijä kuormittuu vakavasti ja tilanne johtaa usein jatkuvaan uupumuksen tunteeseen. Työuupumuksen tunnusomaiset oireet ovat uupumusasteinen väsymys, kyyniset ajatukset työstä ja ammatillisen itsetunnon heikentyminen. Tutkimus on laadullinen, jossa hyödynnetään viiden opettajan kertomaa tarinaa työuupumuksen kehittymisestä. Tutkimuksessa työuupumusta ja sen kehittymistä tarkastellaan opettajan ammatin kontekstissa. Tutkimuksen empiirisen osuuden muodostavat viisi narratiivisluonteista haastattelua, joiden sisältöä analysoidaan juonirakenneanalyysin avulla. Juonirakenneanalyysin tavoitteena tässä tutkimuksessa on tunnistaa opettajien kertomusten funktio, eli käännekohta. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys pitää sisällään työuupumuksen tutkimusta ja aiempaa opettajien työuupumuksesta tehtyä tutkimustietoa. Tätä teoreettista viitekehystä käytetään työuupumuksen kehittymisen havainnollistamisessa ja kerätyn aineiston analysoinnissa. Tutkimuksessa havaittiin opettajan ammatin sisältävän lukuisia syitä sille, miksi opettajan ammatti on todettu kansainvälisestikin kaikista uuvuttavimmaksi ammatiksi. Nämä syyt jaoteltiin tutkimuksen aineistosta kolmeen luokkaan 1) opettajan omat ominaisuudet, 2) oppilaisiin liittyvät tekijät ja 3) organisaation tekijät. Opettajan ammatin uuvuttavuutta lisäävien tekijöiden tunnistamisen jälkeen juonirakenneanalyysin avulla tunnistettiin ne tekijät, jotka olivat tutkimuksen informanttien tarinoiden käänteentekevät syyt työuupumuksen kehittymiselle. Nämä funktiot voitiin jakaa kahteen ryhmään. Ensimmäinen on heterogeenisten luokkien luomat ongelmat, johon kuuluivat haastava oppilas, haastava luokka ja tarvittavan tuen puute. Toisen ryhmän funktiot liittyivät nyky-yhteiskunnan luomiin ihanteisiin ja vaatimuksiin, johon kuuluivat opettajan ihanne ja opettajan ja nykykoulun arvomaailman erot. Tutkimuksen tuloksia voivat hyödyntää opettajien työuupumuksen syistä kiinnostuneet henkilöt, opettajien esimiehet ja ammattijärjestöjen toimijat. Tämä tutkimus keskittyy vain peruskoulussa työskenteleviin opettajiin, minkä vuoksi tulokset eivät ole suoraa sovellettavissa kaikissa koulutuksen parissa työskentelevissä yksiköissä. Kuitenkin Suomessa toimivat peruskoulut ovat keskenään hyvin samanlaisia, minkä vuoksi tuloksia voidaan hyödyntää kaikissa peruskoulun yksiköissä. Tutkimuksessa ilmeni lukuisia kiinnostavia jatkotutkimusmahdollisuuksia. Etenkin opettajien työuupumuksen ehkäisemiseen liittyvää tutkimusta tulisi tehdä lisää. Näin voitaisiin tunnistaa keinoja, joilla opettajat saadaan pidettyä työelämässä ja siten varmistetaan opettajan ammatin houkuttelevuus myös jatkossa. |
