| Popis: |
Tässä tutkielmassa tarkastelen Miljoonasade-yhtyeen kappaleen Olkinainen merkityspotentiaaleja laululyyrisenä tulkintana. Tavoitteenani on selvittää, millä tavoin yksittäisen pop-kappaleen merkityspotentiaalit järjestyvät teoslähtöisesti tarkasteltuna. Lähestymiskulmani on monitieteinen ja multimodaalinen. Aiheen aiemmasta kirjallisuustieteellisestä tutkimuksesta poiketen sisällytän analyysiini myös auditiivisesti välittyvän aineksen, kuten laulusolistin äänellisen ilmaisun, orkestraation ja teoksen sointikuvan. Tämän asennonoton tarkoituksena on korostaa sitä, että laulutekstit ovat ensisijaisesti äänellisiä esityksiä. Työni on tiettävästi ensimmäinen pro gradu -tutkielman laajuinen tutkimus, jossa kohdeteoksena on ainoastaan yksi kappale. Tavoitteeni on tämän rajauksen avulla lähestyä laululyriikan lajityypillistä erityislaatuisuutta. Olkinaista luonnehditaan usein lauletuksi kauhutarinaksi, mikä asettaa teoksen vastakarvaan perinteisen suomirock-estetiikan kanssa. Tästä syystä yksi keskeisistä tutkimuskysymyksistäni on, mistä kappaleen pelottavuus rakentuu. Tutkimuksessani käyn läpi neljä erillistä dispositiota, joita keskustelutan hermeneuttisesti. Luvussa 2 tarkastelen kohdeteostani kauhufiktiivistä viitekehystä vasten ja tutkin pelon rakentumista. Luvussa 3 erittelen teoksesta avautuvia intertekstuaalisia kytköksiä elämän luomisen myytin avulla. Luvussa 4 sovellan vastustavan lukemisen strategiaa ja lähestyn kohdeteokseni nimihahmoa nimenomaan naisena. Teoreettinen kehykseni pohjaa tässä luvussa feministiseen tutkimustraditioon. Luvussa 5 etenen vertailemaan tekstianalyysin avulla abstrahoitujen kokonaistulkintojen suhdetta kappaleen musiikilliseen muotokieleen. Pyrin etenkin selvittämään, millä tavoin kauhuelokuvamusiikin ja suomirockin konventiot keskustelevat kohdeteoksessani. Havainnollistan analyysiani nuotinnosten ja fonologisten kuvioiden avulla. Tutkielmani keskeisin tulos on, että Olkinaisen merkityspotentiaalit järjestyvät rinnakkain ja limittäin. Tulkintaa ohjaavia tekijöitä on mahdollista järjestellä hierarkkisesti, mutta kappale pysyy temaattisesti avoimena. Teos leikittelee suomirockin ja kauhun konventioilla, mikä selvästi suuntaa tulkintaa. Pelon tunne aktivoituu dispositiosta riippumatta, mutta sen kohde vaihtelee, sillä olkinaisen hahmolle voidaan viitekehystä vaihtamalla antaa lukuisia erilaisia merkityksiä. Kauhu kumpuaa etenkin teoksen puhujan välittämästä pelkokokemuksesta, yleisestä aukkoisuudesta, tärkeiden merkityselementtien ambivalenssista ja kauhufiktiivisistä genresignaaleista. Olkinaisen perusvastaanotto ei edellytä syvällistä kirjallista kompetenssia, mutta toisaalta kappaleen tulkinnallinen polysemia tarjoaa mahdollisuuden hyvinkin kompleksiseen ja vaativaan teoreettiseen tarkasteluun. Teos voidaan nähdä lajityypillisenä kauhutarinana. Myös kappaleen musiikillinen muotokieli asettuu vahvistamaan kauhufiktiivistä tulkintaa. |
