| Popis: |
Tutkin tässä tutkimuksessa jatkosodan aikaisia tulevaisuuden odotuksia kirjeenvaihdon kautta. Aineistonani ovat kahden eri perheen miehen ja vaimon väliset laajat kirjeenvaihdot. Tutkimuskysymykseni on, millaisia tulevaisuuden odotuksia perheillä oli jatkosodan aikana? Tutkin kirjeitä sisällönanalyysin avulla teemoitellen kirjeistä esiin nousevia tulevaisuuden odotuksia. Tarkastelen näitä tulevaisuuden odotuksia Reinhart Koselleckin ajan kerroksellisuuden ja nykyisyyden kokemus ja tulevaisuuden odotus –käsiteparin kautta. Nykyisyyden kokemus vaikuttaa tulevaisuuden odotuksiimme, mutta myös tulevaisuuden odotukset vaikuttavat nykyisyyden kokemukseemme. Tämän takia on tärkeää selvittää, millaisessa maailmassa kirjeiden kirjoittajat elivät ja mitkä kaikki seikat muokkasivat heidän kokemuksiaan ja odotuksiaan. Tällaisia olivat itse sodan lisäksi sensuuri ja propaganda. Käytettäessä kirjeitä historiantutkimuksen lähteinä tulee ottaa huomioon niiden erityislaatuisuus. Kirjeitä on kirjoitettu aina vastaanottajalle ja tästä syystä itsesensuuri on mahdollista. Kirjeitä ei tule pitää totuutena, vaan ne ovat kuva siitä, kuinka kirjoittaja halusi ilmentää kokemuksiaan vastaanottajalle. Tutkimukseni objektiivisuuden takia käsittelen kirjeiden luonnetta lähteinä, mutta myös sitä poikkeuksellisen kuormittavaa tilannetta, jossa kirjeitä kirjoitettiin. Käsittelen kirjeenvaihdot erillisissä luvuissa, koska haluan tuoda esiin kummankin perheen tarinat heidän kokemustensa ja tulevaisuuden odotustensa taustaksi. Kummastakin kirjeenvaihdosta nousi esiin tulevaisuuden odotuksiin liittyviä teemoja, jotka toistuivat läpi monivuotisten kirjeenvaihtojen. Ensimmäisessä kirjeenvaihdossa tulevaisuuden odotuksia kohdistui eniten arjen toimimiseen maatilalla, lasten tulevaisuuteen ja vanhempien parisuhteeseen. Toisessa kirjeenvaihdossa tällaisia olivat sodan voittaminen ja päättyminen, parisuhde ja sodan aikana alkanut lapsen odotus. Tulevaisuuden odotukset olivat osittain samoja, usein varsinaiseen sotaan liittymättömiä, mutta niihin suhtautuminen oli erilaista. Lisäksi sodan häviön näyttäessä yhä todennäköisemmältä, kauaskantoiset tulevaisuuden odotukset loppuivat. Tämä johtui siitä, että sodan voittaminen ja sitä kautta Suomen itsenäisyys olivat niin kulttuurisidonnainen asia, että uhkaan sen muuttumiseen ei pystytty heti suhtautumaan. Sodan häviämisen jälkeen tulevaisuuden odotukset on pitänyt muodostaa kokonaan uudestaan muuttuneen nykyisyyden kokemuksen takia. |
