| Popis: |
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisia hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä varhaiskasvatuksessa ilmenee lasten kertomana. Tutkimus nojaa sosiologiseen lapsuudentutkimukseen. Sen periaatteiden mukaan lapset nähdään aktiivisina yhteiskunnan jäseninä, ja lapsuutta arvostetaan merkityksellisenä ajanjaksona yksilön elämässä. Tutkimuksessa keskityttiin kuuntelemaan 4–5-vuotiaiden lasten kerrontaa varhaiskasvatuksessa ilmenevistä hyvinvoinnin tekijöistä. Aineisto koostuu 38 haastattelusta (seitsemästä parihaastattelusta, 31 yksilöhaastattelusta). Tutkimusaineisto kerättiin kolmesta eri päiväkodista, seitsemästä eri varhaiskasvatusryhmästä, tammi-helmikuussa 2023. Litteroitu haastatteluaineisto analysoitiin sisällönanalyysin keinoin. Analyysissä sovellettiin sosiologi Erik Allardtin (1976) hyvinvoinnin mallin kolmea ulottuvuutta: elintaso (having), yhteisyyssuhteet (loving) ja itsensä toteuttaminen (being). Tulosten perusteella lapset viihtyivät varhaiskasvatuksessa pääsääntöisesti hyvin. Hyvinvoinnin tekijät liittyivät päiväkodin fyysiseen ympäristöön ja olosuhteisiin, lasten perustarpeisiin, varhaiskasvatusympäristössä muodostuneisiin sosiaalisiin suhteisiin ja lasten toimintaan ja vaikutusmahdollisuuksiin varhaiskasvatusyhteisössä. Allardtin (1976) hyvinvoinnin mallin kolme ulottuvuutta rakentuivat suhteessa toisiinsa ja päällekkäisyyttä ulottuvuuksien välillä ilmeni; esimerkiksi leikkitilanteet yhdistivät aineellisten olosuhteiden, sosiaalisten suhteiden ja itsensä toteuttamisen ulottuvuudet toisiinsa. Tutkimuksen tulokset ovat enimmäkseen linjassa aiemman tutkimuksen kanssa. Ne vahvistavat aiemman lapsuudentutkimuksen havaintoa siitä, että alle kouluikäiset lapset kykenevät kertomaan hyvinvointiinsa vaikuttavista tekijöistä, kun heille tarjotaan siihen mahdollisuus. Vaikka subjektiiviset hyvinvoinnin kokemukset ovat aina kontekstisidonnaisia, eivätkä täten sellaisenaan yleistettävissä koko väestöön, voidaan tämän ja aiemman tutkimuksen tuloksissa havaita yhteisiä teemoja. Laajempi tutkimustieto lasten hyvinvoinnin kokemuksista voisi olla avuksi suunniteltaessa ja toteuttaessa lapsilähtöistä ja lasten hyvinvointia tukevaa varhaiskasvatustoimintaa. The aim of this study was to explore children's experiences of well-being in early childhood education and care. The study is based on sociological research on childhood, according to which children are seen as active agents in their communities and childhood is valued as a meaningful period in an individual's life. This study focused on listening to the narratives of 4–5 year old children about their well-being in kindergarten. The research data consists of 38 interviews collected from three different kindergartens, seven different early childhood education groups, during January and February 2023. The transcribed interview data was analysed using content analysis. The analysis was informed by the three dimensions of sociologist Erik Allardt's (1976) model of well-being: having, loving and being. Several elements related to children’s well-being were found. The results showed that children generally were feeling well in ECEC. The elements of well-being were related to the physical environment and conditions of the day care centre, the basic needs and social relationships of the children and the child's participation in the early childhood community. The three dimensions of Allardt's (1976) model of well-being were constructed in relation to each other and overlaps between the dimensions emerged. The results of this study are mostly in line with previous research. Children under 7 years old are able to report on elements related to their well-being when given the opportunity to do so. Although subjective experiences of well-being are always context-specific and thus not generalisable, common themes can be observed in the results of this and previous research. More extensive research on children's well-being experiences could be helpful in designing child-centred ECEC activities that support children's well-being. |
