| Popis: |
Masentuneisuus on merkittävä uhka ikääntyvän hyvinvoinnille ja toimintakyvyn ylläpidolle. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää lyhyen masennusmittarin (Geriatric Depression Scale, GDS5) sopivuutta ja toimivuutta tamperelaisten eläkeikäisten haastatteluaineistossa, TamELSA-99:ssa. Lyhyt masennusmittari (GDS5) on viiden kysymyksen kysymyssarja, joka on lukuisissa tutkimuksissa osoittautunut luotettavaksi ikääntyvien masennuksen tunnistusvälineeksi. Suomessa lyhyen GDS5-mittarin käytöstä ei ole aikaisempia raportteja. Mittarin luotettavuutta on tässä tutkimuksessa arvioitu Cronbachin alfakertoimen avulla. Mittarin tuloksia on myös verrattu masentuneisuuteen liittyvän muun oireilun yleisyyteen. Masennus on moni-ilmeinen ilmiö, jonka vaikutukset elämänlaatuun yltävät psyykkisestä hyvinvoinnista sosiaalisten verkostojen heikkenemiseen ja fyysisen suorituskyvyn alenemiseen. Ikääntyvien masennusta pidetään yhtenä keskeisenä tekijänä, jonka hoitamisella ja lievittämisellä voidaan tukea ja ylläpitää itsenäistä selviytymistä ja elämänlaatua. Tässä tutkimuksessa käytetty aineisto kuuluu TamELSA (Tampere Longitudinal Study of Aging) -aineistoon, joka on tamperelaisten eläkeikäisten hyvinvointia, elämäntapoja ja terveyttä koskeva vuonna 1979 alkanut tutkimus. Lyhyt masennusmittari lisättiin haastatteluun vuonna 1999, joten tässä raportoidaan tutkimuksen viimeisimmän seurantahaastattelun tuloksia poikittaisasetelmalla. Haastateltuja oli kaiken kaikkiaan 398 ja vastausprosentti oli 93. Tämän raportin tulokset käsittelevät yhteensä 352 vastanneen tuloksia, sillä sijaishaastatelluille, sekä hyvin sairaille masennusmittarin kysymyksiä ei esitetty. Vastanneista 191 oli naisia ja 161 miehiä. Ikäjakauma oli 70-98 vuotta ja keski-ikä 77 vuotta. Vastanneista suurin osa asui kotona, kahdeksan palveluasunnossa ja viisi oli lyhytaikaisessa sairaalahoidossa. Masennusmittarin tulosten mukaan 22 % vastanneista oli masentunut. Mittarin pistesumman (0-5) kynnysarvo masennukselle oli kaksi pistettä tai enemmän. Masennus oli hieman yleisempää naisilla ja vanhemmissa ikäryhmissä. Iän merkitys ei ollut tilastollisesti merkitsevää taustamuuttujien vakioinnin ja porrastetun toimintakyvyn vakioinnin jälkeen. Toimintakyky oli vakioinnin jälkeenkin itsenäinen masennusta selittävä tekijä. Toimintakyvyn rajoitusten lisäksi erilaiseet oireet olivat merkittävästi yleisempiä masentuneilla kuin ei-masentuneilla. |
