| Popis: |
Tässä pro gradu -tutkielmassa pohdin suomalaisten kääntäjien julkisuuskuvaa kotimaisissa päivälehdissä. Käännöstieteen piirissä kuplii keskustelu kääntäjien näkyvyydestä ja tutkimussuuntia yhdistää pyrkimys kääntäjien toiminnan tekemisestä näkyvämmäksi. Kääntäjien näkyvyyttä on tutkittu itse käännösteksteissä sekä niiden alaviitteissä ja esipuheissa, mutta kääntäjien näkyvyys intertekstuaalisella tasolla eli käännöstekstien ulkopuolella on jäänyt vähemmälle huomiolle. Tämän tutkielman lähtökohtana onkin tarkastella kääntäjistä rakentuvaa julkisuuskuvaa laajalevikkisissä, suuren yleisön tavoittavissa päivälehdissä. Analysoin diskurssianalyysin keinoin aineistossani esiintyviä kielenkäyttötapoja ja kääntäjäkuvaa, jota niiden avulla pyritään rakentamaan. Tutkimusaineistoni koostuu Helsingin Sanomissa, Aamulehdessä, Turun Sanomissa, Lapin Kansassa ja Etelä-Suomen Sanomissa julkaistuista artikkeleista, jotka käsittelevät kolmea 2000-luvun alulle keskeistä kääntäjäteemaa. Teemoja ovat Kersti Juvalle ensimmäisenä kääntäjänä myönnetty taiteilijaprofessuuri, kääntäjien palkkiotasosta käyty julkinen keskustelu ja kääntäjien tekijänoikeuksia koskeneet oikeudenkäynnit. Osa artikkeleista on lyhyitä uutismaisia tekstejä, osa kokosivun henkilöhaastatteluja ja osa kääntäjien itsensä kirjoittamia vastineita. Artikkelit luovat siis laajan katsauksen erilaisiin julkisuudessa esiintyviin näkökulmiin ja ääniin. Niissä on läsnä toimittajien kääntäjiä määrittelevää puhetta, kääntäjien omaa puhetta ja muiden käännösprosessille keskeisten toimijoiden, kuten kustannustoimittajien puhetta. Aineistosta käy ilmi, että päivälehtien artikkelien kautta kääntäjistä muodostuvaa kuvaa dominoi kaunokirjallisuuden kääntäjien näkökulma. Kääntäjäartikkeleja julkaistaan ennen kaikkea lehtien kulttuurisivuilla, jolloin jo tekstiympäristö sitoo kääntäjät osaksi kulttuurin kenttää. Muut kääntämisen lajit, kuten asiatekstikääntäminen ja av-kääntäminen eivät vaikuta saavan näkyvyyttä päivälehtien sivuilla, ja kääntäjien julkisuuskuva jää tässä mielessä ohueksi. Kääntäjät näyttäytyvät aineistossa ristiriitaisena ammattiryhmänä. Toisaalta kääntäjät mielletään erikoisalan ammattilaisiksi ja arvostetun työn tekijöiksi. Toisaalta taas kääntäjiin liittyy artikkelien pääteemasta riippumatta aina myös köyhyysdiskurssia eli puhetta ammatinharjoittamisen tulevaisuutta uhkaavasta huonosta tulotasosta. Matalia palkkioiden syyksi ja seuraukseksi tarjotaan kiisteltyä taiteilijadiskurssia, jossa kääntäminen esitetään uhrautuvien taiteilijoiden kutsumusammattina. Päivälehtien kääntäjäartikkelit pyrkivät kouluttamaan yleisöään ammattimaisen kääntämisen realiteeteista ja asettuvat usein tukemaan kääntäjiä heidän pyrkimyksissään. Asiasanat: kääntäjät, julkisuuskuva, diskurssianalyysi, kääntäjien näkyvyys |
