| Popis: |
Tutkimuksen tavoitteena on selvittää opettajien kokemuksia inklusiivisesta kasvatuksesta, sekä tutkia inklusiivisen kasvatuksen ja opettajien työhyvinvoinnin välistä yhteyttä. Inklusiivisella kasvatuksella tarkoitetaan kaikkien oppilaiden yhtäläistä oikeutta tasa-arvoiseen opetukseen ja osallisuuteen koulussa tarvittavista tukitoimista riippumatta. Inklusiivinen kasvatus merkitsee kaikille yhteistä koulua ja tarvittavien tukitoimien liikuttamista oppilaan luokse yleisopetukseen. Inkluusion myötä opettajat kohtaavat uudenlaisia haasteita johtuen esimerkiksi erityisen tuen lisääntyneestä tarpeesta luokassa. Inkluusiolla voidaan ajatella olevan vaikutusta myös opettajien työhyvinvointiin. Tutkimus pyrkii selvittämään, mitkä tekijät opettajat kokevat voimavaraksi ja mihin heidän mielestään tulisi kiinnittää huomiota inklusiivista kasvatusta toteuttavan koulun toiminnassa, jotta työpaikalla voitaisiin mahdollisimman hyvin. Tutkimus on kvalitatiivinen ja se toteutettiin fenomenologista, sekä fenomenografista menetelmää hyödyntämällä. Itse aineisto kerättiin haastatteluilla yhdestä Pirkanmaalaisesta alakoulusta. Tutkimukseen haastateltiin kahta luokanopettajaa, sekä yhtä rehtoria, resurssiopettajaa ja aineenopettajaa. Tutkimuskysymykset olivat: 1. Minkälaisia käsityksiä opettajilla on työnsä muutoksesta ja inkluusion merkityksestä muutoksessa? 2. Mitä haasteita ja mahdollisuuksia inklusiivinen kasvatus tarjoaa opettajien työlle? 3. Millaisia merkityksiä inklusiivisella kasvatuksella on opettajien työhyvinvoinnille? Aineiston tulokset ryhmiteltiin kolmeen teemaan tutkimuskysymysten perusteella: Opettajien käsitykset työnsä muutoksesta, inkluusion haasteet ja mahdollisuudet sekä työhyvinvointi. Opettajien käsityksiä työnsä muutoksesta tutkittaessa aineistosta nousi erilaisia käsitystyyppejä, joita haasteltavat edustivat koskien työnsä muutosta. Opettajien inklusiivista kasvatusta koskevat käsitystyypit olivat: 1) segregaatio, 2) segregaatio-integraatio, 3) integraatio, 4) integraatio-inkluusio ja 5) inkluusio. Näistä käsitystyypeistä segregaatio-integraatio ja integraatio-inkluusio edustivat rajatyyppejä, sillä osa opettajista ei edustanut puhtaasti yhtä käsitystyyppiä. Käsitystyypit jakautuivat tutkittavien välillä tasaisesti, mutta yksikään tutkittava ei edustanut segregaatiota käsitystyyppinä. Tämä viittaa siihen, ettei täydellistä erottelua enää tueta opettajien keskuudessa. Inkluusion haasteet ja mahdollisuudet jaettiin haasteisiin ja mahdollisuuksiin kaikkiaan 11 aineistosta nousseen teeman joukosta. Haasteiksi koettiin esimerkiksi resurssien riittämättömyys ja oppilaiden samanarvoinen tukeminen sekä opetuksen suunnittelu erilaisten oppilaiden tarpeisiin. Inklusiivisen kasvatuksen mahdollisuuksiksi nähtiin paitsi tasa-arvon toteutuminen, myös oman ammattitaidon kasvu sekä moniammatillisen yhteistyön lisääntyminen. Työhyvinvoinnin kannalta tärkeiksi tekijöiksi nousivat koulun ulkopuolinen elämä voimavarana. Ajoittainen uupumus nähtiin yleisenä ja opettajat kokivat työssään hyvinvoinnin kannalta kuormittaviksi enemmän työn muut muutokset kuin inkluusion, vaikka inkluusion tuomilla muutoksilla koettiin olevan hieman kuormittavaa arvoa. Inkluusio nähtiin positiivisena tai negatiivisena riippuen sen toteuttamistavasta. Riittävillä resursseilla ja oppilaan etu edellä toteutettuna inkluusio nähtiin positiivisemmassa valossa. |
