| Popis: |
Tutkielma käsittelee ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauden rajoittamista yhteiskuntaan integroitumisen perusteella Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tulkinnassa. Yhteiskuntaan integroituminen ei ole Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukainen hyväksyttävä päämäärä uskonnonvapauden rajoittamiselle, mutta EIT on viime vuosina hyväksynyt sitä tavoittelevia uskonnonvapauden rajoitustoimia. Tutkielma kiinnittyy siten yhtäältä yksilöiden ja uskonnollisten vähemmistöjen uskonnonvapauden ja toisaalta kiihtyvästä maahanmuutosta ja moninaisuudesta Euroopan yhteiskunnille seuraavien integroimistavoitteiden välisiin jännitteisiin. Tutkielmassa vastataan päätutkimuskysymykseen siitä, millä perusteilla uskonnonvapauden rajoittaminen yhteiskuntaan integroitumisen nimissä voidaan oikeuttaa EIT:n tulkinnassa. Lisäksi tutkielmassa arvioidaan EIT:n käyttämien tulkintaperiaatteiden vaikutusta sen ratkaisukäytäntöön sekä EIT:n ratkaisukäytännön vaikutusta vähemmistöuskontojen ihmisoikeussuojaan Euroopassa. Tarkastelun keskiöön nousevat ihmisoikeuksien rajoittamisen yleiset edellytykset EIT:n tulkinnassa sekä tätä tulkintaa ohjaavat harkintamarginaalioppi, konsensusperiaate ja kontekstuaalinen tulkinta. Näiden tulkintadoktriinien ja -periaatteiden yksityiskohtaisen tarkastelun avulla selvennetään EIT:n tulkinnan oikeutusta integraatioperusteisten uskonnonvapausrajoitusten kohdalla. Tutkielman aineiston tärkeimmät osat löytyvät EIT:n ratkaisukäytännöstä sekä siihen ja ihmisoikeussopimuksen tulkintaan liittyvästä oikeuskirjallisuudesta. Tutkielma on pääosin oikeusdogmaattinen, mutta integroitumisen ymmärtäminen yhteiskunnan kokonaisrakenteisiin liittyvänä oikeudellisena seikkana ja EIT:n tulkinnan yhteiskunnallisten vaikutusten arviointi yhdistävät siihen myös oikeussosiologisen tutkimusotteen. Tutkielma osoittaa integraatioperusteisten uskonnonvapausrajoitusten hyväksymisen olevan leimallista sille EIT:n tulkintakehitykselle, jossa on korostunut kontekstuaalinen tulkinta. Tämä toissijaisuusperiaatteeseen perustuva ihmisoikeuksien suojaamiseen liittyvä tulkintatapa korostaa jäsenvaltioiden moninaisuutta ja niiden vastuuta ihmisoikeuksien suojelemisessa. EIT vaikuttaa tällaisiin näkemyksiin perustuen oikeuttavan tulkintatapansa, joka on ollut omiaan rajoittamaan uskonnonvapautta erityisesti vähemmistöuskontojen edustajien osalta. Tutkielma osoittaakin EIS 9 artiklan tarjoaman uskonnonvapauden suojan ennustettavuuden olevan integroitumiseen liittyvien tapausten kohdalla vähäinen EIT:n ihmisoikeussopimuksen rajoituslausekkeita laajentavan tulkinnan myötä. Euroopan valtiot muodostavat heterogeenisen joukon, jossa yhteiskuntaan integroitumisesta ajatellaan monin eri tavoin, mikä luo hyvät edellytykset kontekstuaalisen tulkinnan käyttämiselle. Tutkielmassa kuitenkin esitetään sekä integroitumisen että erityisesti uskonnonvapauden kannalta olevan tärkeää, että EIT itse arvioisi aiempaa tarkemmin ja yksityiskohtaisemmin integraatioperusteisten uskonnonvapausrajoitusten tosiasiallisia vaikutuksia ja edistäisi aktiivisemmin ihmisoikeussopimuksesta kumpuavia suvaitsevaisuuden, moninaisuuden ja keskinäisen kunnioituksen arvoja. |
