| Popis: |
Tutkimuksessa selvitettiin Espanjasta Suomeen rekrytoitujen sairaanhoitajien perehdytystä itäsuomalaisessa terveydenhuollon työyhteisössä. Ulkomaisen työvoiman rekrytointi- ja koulutuskysymykset ovat Suomen terveydenhuollossa yhä ajankohtaisempia, kun suuret ikäluokat eläköityvät. Niinpä terveydenhuollon henkilöstöä on rekrytoitu Suomeen muun muassa Espanjasta ja Filippiineiltä. 2010-luvun alkupuolella Espanjan työttömyyden painostamana monet sairaanhoitajat lähtivät kotimaastaan ulkomaille töihin. Tutkimukseen osallistunut työyhteisö kiinnostui espanjalaisten sairaanhoitajien rekrytoinnista Suomessa vallitsevan sairaanhoitajapulan myötä, ja vuonna 2012 työyhteisöön saapui kolme sairaanhoitajaa Espanjasta. Tutkimuksessa selvitettiin Espanjasta Suomeen rekrytoitujen hoitajien sekä heidän kollegoidensa näkemyksiä ja kokemuksia espanjalaisten sairaanhoitajien perehdytyksestä. Vastauksia haettiin muun muassa seuraaviin kysymyksiin: Onko perehdytys vastannut odotuksia? Tukeeko lähtömaakoulutus perehdytystä? Miten perehdytystä tulisi kehittää? Tutkimusaineisto koostui itäsuomalaisen terveydenhuollon organisaation kahdella osastolla tehdyistä kolmen osastonhoitajan, kuuden sairaanhoitajan ja neljän lähihoitajan haastatteluista, kahden osaston perehdytysmateriaalista ja yhdestä asiantuntijahaastattelusta. Tutkimus osoitti, että espanjalaisten sairaanhoitajien perehdytys liittyi pääasiassa suomen kielen opiskeluun. Hoitajien ammatilliseen osaamiseen oltiin lähes poikkeuksetta tyytyväisiä, mutta suurimpana haasteena työstä suoriutumiselle nähtiin suomen kielen riittämätön osaaminen. Työyhteisössä pyrittiin kaksisuuntaiseen perehdyttämiseen tarjoamalla perehdytystä myös vastaanottavalle työyhteisölle. Työyhteisössä oli myös opittu espanjalaisten sairaanhoitajien rekrytoinnin myötä kulttuurien välisen vuorovaikutuksen taitoja, kuten selkokielen käyttöä, piirtämistä ja toistoa ymmärtämisen varmistamiseksi. Ennen Suomeen muuttoa espanjalaiset sairaanhoitajat osallistuivat Espanjassa järjestettävään lähtömaakoulutukseen, jossa heille opetettiin suomen kieltä sekä annettiin Suomen yhteiskuntaa ja kulttuuria koskevaa tietoa. Suoritettu tutkimus osoitti, että lähtömaakoulutuksen ja Suomessa tapahtuvan perehdytyksen välisessä jatkumossa oli katkoksia. Perehdytyksen ensiaskeleina voidaan pitää rekrytoinnissa ja lähtömaakoulutuksessa jaettua tietoa, jota tulisi täydentää työyhteisössä tapahtuvassa perehdytyksessä. Tutkimustulokset paljastavat, että suomen kielen oppimisella on keskeinen rooli perehdytyksessä ja että espanjalaishoitajilla oli Suomeen tullessaan vaikeuksia hahmottaa uutta työnkuvaansa terveydenhuollon työyhteisössä. Lisäksi tutkimus osoitti, ettei espanjalaisten sairaanhoitajien osaamista täysin hyödynnetty vastaanottavassa työyhteisössä, vaan heitä perehdytettiin työyhteisön perinteisiin tapoihin tehdä työtä. Espanjalaishoitajien työtoverit näkivät oppimisen olevan espanjalaisten vastuulla, sen sijaan että perehdytystä olisi tarkasteltu kaksisuuntaisena oppimisprosessina. Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että kansainvälisen rekrytoinnin, lähtömaakoulutuksen ja Suomessa tarjottavan perehdytyksen tulisi toimia saumattomasti keskenään, jotta ulkomailta rekrytoitu hoitohenkilöstö pystyy hoitamaan työnsä itsenäisesti ja kiinnittyy osaksi suomalaista työyhteisöä. Ulkomaalaistaustaisen henkilöstön perehdyttämiseen tulisi kiinnittää enemmän huomiota ja vanhoja perehdytysmalleja tulisi päivittää. Perehdytyksen olisi hyvä olla kaksisuuntaista, jolloin perehdytystä saa paitsi uusi työntekijä myös vastaanottava työyhteisö. |
