| Popis: |
Tämä tutkielma keskittyy suomalaisen lainvalmistelun sidosryhmiä osallistaviin menetelmiin ja käytäntöihin. Lainvalmistelua ja erityisesti sen laatua on pyritty kehittämään viime vuosikymmenien aikana monin eri ohjelmin ja päätöksin. Keskeisenä tutkimuskysymyksenä onkin selvittää, toteuttaako suomalainen lainvalmisteluprosessi osallistavan demokratian ihanteita. Lisäksi tarkastellaan lainvalmistelussa mahdollisesti esiintyvää deliberaatiota, sen korporatistisia piirteitä ja sähköisten osallistumiskeinojen hyödyntämistä. Tutkielman teoreettinen viitekehys rakentuu osallistavan ja deliberatiivisen demokratian, korporatismin ja verkkodemokratian teorioiden pohjalta. 1900-luvun loppupuolelta lähtien on pohdittu edustuksellisen demokratian kykyä heijastaa kansalaisten mielipiteitä poliittiseen valmisteluun ja päätöksentekoon. Pelkkää vaaleissa tapahtuvaa osallistumista on pidetty riittämättömänä ja huomiota on alettu kiinnittää yhä enemmän uusin poliittisen osallistumisen muotoihin. Osallistava demokratiateoria pyrkii tarjoamaan mallin yhteiskunnasta, jossa kansalaisten on mahdollista osallistua poliittiseen päätöksentekoon sen useissa eri vaiheissa, useilla eri tavoilla. Samaan aikaan myös deliberatiivisen demokratiateorian ajatukset ovat nousseet keskusteluun. Sen mukaisesti päätöksentekoa edeltävä julkinen keskustelu ja harkinta tuottavat oikeudenmukaisia ja informoituja päätöksiä. Deliberaatiossa korostuvat argumenttien perustelut ja mielipiteiden muuttuminen deliberaation myötä. Hallinnollisen korporatismin mukaisesti poliittiseen päätöksentekoon osallistuu työryhmiä, joiden kautta myös eri sidosryhmät ovat osallisena päätöksenteossa. Verkkodemokratia on verrattain uusi käsite, joka on syntynyt kehittyneen viestintäteknologian seurauksena mahdollistaen uudenlaisten osallistumis-, vaikuttamis- ja tiedonsaantikanavien syntymisen. Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla 14 ministeriön lainvalmisteluvirkamiestä kesällä 2016. On huomioitava, että aineisto ei ole edustava eikä siitä voida tehdä yleistyksiä ministeriöiden suhteen. Tämän tutkimuksen haastattelujen mukaan suomalainen lainvalmistelu sisältää useita sidosryhmien osallistamistapoja, joita kansalaiset eivät kuitenkaan hyödynnä kovinkaan paljoa, vaan osallistuminen kanavoituu tyypillisimmin eri organisaatioiden kautta. Haasteeksi koettiin kansalaisten ja uusien toimijoiden osallistaminen, tavallisesti osallistamisen suunnittelun lähtiessä liikkeelle olemassa olevista sidosryhmälistoista. Lähtökohtaisesti sidosryhmiä ei arvoteta keskenään, vaikkakin isompia tai asiantuntijoina pidettyjä toimijoita saatetaan kuulla ns. tarkemmin. Haastattelujen mukaan lainvalmistelussa voi toisinaan ilmetä deliberaatiota, toisinaan ei. Uudenlaisten sähköisten osallistamismuotojen käyttö on vielä melko vähäistä ja lakihankkeiden välillä voi esiintyä tässä suhteessa suurta vaihtelua. |
