| Popis: |
Asiakirjajulkisuus on Suomessa lähtökohta, ja oikeus saada tieto julkisista asiakirjoista on perusoikeus. Medialla on tärkeä rooli julkisuusperiaatteen valvonnassa, sillä sen tehtäviin kuuluu valtaa pitävien kriittinen tarkastelu ja päätöksistä viestiminen. Kansalaiset luottavat median arvioihin päättäjien toiminnasta ja muodostavat oman käsityksensä näiden arvioiden pohjalta. Tässä tutkimuksessa selvitettiin, mistä aiheista asiakirjajulkisuuskeskustelua käytiin koronakeväänä 2020 ja miten aiheesta kirjoitettiin. Lisäksi tutkittiin, pidettiinkö viranomaisten ja päättäjien toimintaa avoimena vai salailevana. Tutkimuksen aineisto koostui 111 Helsingin Sanomien, Ylen ja Ilta-Sanomien nettisivuilta kerätystä kirjoituksesta. Aineistoon otettiin maaliskuun alusta kesäkuun loppuun ilmestyneet kirjoitukset, joissa käsiteltiin edes jossain määrin asiakirjajulkisuutta tai julkisuusperiaatetta. Tutkimus toteutettiin aineistolähtöisenä sisällönanalyysinä. Artikkeleista merkattiin relevantit osat ja ne luokiteltiin alaluokkiin ja pääluokkiin. Artikkelien keskusteluaiheissa keskeiseksi nousi tiedon avoimuus. Viranomaisilta ja päättäjiltä toivottiin avoimuutta poikkeuksellisessa tilanteessa normaaliakin enemmän. Aineistosta kävi ilmi, etteivät viranomaiset ja päättäjät onnistuneet tässä toivotulla tavalla. Jos tiedon avoimuus ei toteutunut odotetusti, aihetta käsiteltiin yleensä laajasti. Niin mielipidekirjoituksissa kuin uutisissa viranomaisten ja päättäjien toimintaa pidettiin selvästi enemmän salailevana kuin avoimena. Avoimuudesta vaikutettiin kirjoitettavan vasta sitten, jos toiminta oli ensin ollut salailevaa ja vasta tämän jälkeen, esimerkiksi asiantuntijoiden tai median painostuksesta, tietoja olikin päätetty julkaista. Keskustelu oli usein sävyltään negatiivista, mikä ei ole yllättävää, sillä se esiintyy yleensä yhdessä salailevuuden kanssa. Mielipidekirjoituksissa esitetty kritiikki oli suurelta osin rakentavaa. Toki tiukempaakin kritiikkiäkin esitettiin, kun se nähtiin tarpeelliseksi. |
