| Popis: |
Tässä tutkimuksessa selvitettiin sisäkuoribetonin kosteusteknisiä ominaisuuksia. Tutkittavia ominaisuuksia olivat vedenimeytymiskerroin, vedentunkeutumiskerroin, kapillaarinen kyllästyskosteuspitoisuus, maksimikosteuspitoisuus, hygroskooppinen ja kapillaarinen tasapainokosteuskäyrä ja vesihöyrynläpäisevyys. Tutkimusmenetelminä olivat vapaan veden imeytyskoe, tasapainokosteuskoe kosteuskaapissa, painelevykoe ja märkäkuppikoe. Kirjallisuudessa on esitetty hyvin suppeasti vertailuarvoja sisäkuoribetonille. Kokeesta saatujen tulosten perusteella sisäkuoressa käytetyn betonin veden imeytymisominaisuudet ovat huomattavasti pienempiä kuin normaalilujuuksiselle betonille kirjallisuudessa esitetyt arvot. Ontelolaattabetonin kirjallisuudessa esitettyihin arvoihin verrattaessa sisäkuoribetonilla saadut arvot ovat suuruusluokaltaan lähellä toisiaan. Tuloksissa oli havaittavissa hajontaa eri valmistajien betonien välillä. Myös koesarjojen sisällä eri koekappaleiden välillä oli runsaasti hajontaa, joka johtuu betonin epähomogeenisesta rakenteesta. Ruduksen betonilla tehtiin vapaan veden imeytyskokeita ajan funktiona alkaen vuorokausi valamisesta ja päättyen noin kahdeksan kuukauden ikään. Tuloksista oli havaittavissa veden imeytymiskertoimen ja veden tunkeutumiskertoimen kasvaminen suuremmaksi ajan funktiona. Jatkossa olisi tärkeää tutkia kuinka kauan betonin valmistumisen jälkeen veden imeytymisominaisuudet muuttuvat. Vesihöyrynläpäisevyys oli Ruduksen tutkitulla betonilla samaa suuruusluokkaa kirjallisuudessa esitettyjen arvojen kanssa. Parman ja Lujabetonin tutkittujen betonien vesihöyrynläpäisevyys oli noin puolet kirjallisuudessa esitetyistä normaalilujuuksisen betonin vesihöyrynläpäisevyydestä ja vastasivat suuruusluokaltaan ontelolaattabetonin vesihöyrynläpäisevyyttä. Tutkimusten yhteydessä havaittiin standardien mukaisessa tasapainokosteuskokeiden suorittamisessa haasteita tutkittujen tiiviiden betonilaatujen testauksessa. Hygroskooppisen tasapainokosteuskäyrän osalta tasaantumisajat kasvoivat pitkiksi. Kapillaarisen tasapainokosteuskäyrän osalta koekappaleiden maksimikosteuspitoisuutta ei saavutettu standardin mukaisessa kyllästyksessä. Toisaalta standardissa NT BUILD 481 painelevykokeessa esitetty kokeessa pidettävä aika todettiin tutkimuksessa riittämättömäksi koekappaleiden kosteuspitoisuuden tasaantumiseksi. Tasapainokosteuskokeiden suoritusohjeita tulee jatkossa kehittää myös lujalle betonille soveltuvaksi. |
