| Popis: |
Kaksi hyvin kuulevaa korvaa mahdollistavat ihmisen tarkan kuulemisen hiljaisuudesta poikkeavissa olosuhteissa, joita arkielämässä on jatkuvasti. Yhdellä kuulevalla korvalla on vaikea tunnistaa, mistä suunnasta ääni kuuluu ja puheen erottaminen etenkin hälyssä on hankalaa. Tämä voi aiheuttaa vaikeuksia pärjätä työssä ja arjessa. Suomessa puheenkehityksen jälkeen kuuroutuneet aikuiset ovat perinteisesti saaneet yhden sisäkorvaistutteen. Yhden korvan kuuroutuminen on jätetty kuntouttamatta tai sitä on kuntoutettu luuankkuroidulla kuulokojeella (BCD), jossa ääni ohjataan kallon luun kautta toisen puolen terveen sisäkorvan aistittavaksi tai CROS-kojeella, jossa ääni lähetetään langattomasti kuuron korvan kuulokojeesta terveessä korvassa olevaan vastaanottimeen. Kahden kuulevan korvan hyötyjä ei kuitenkaan saavuteta näillä kuntoutusmuodoilla. Ensimmäisessä tutkimuksessa vertasimme yhden vs kahden sisäkorvaistutteen vaikutusta 15 puheenkehityksen jälkeen kuuroutuneella aikuispotilaalla. Selvitimme potilaiden elämänlaatua, kuulemisen laatua, työssä pärjäämistä ja työstressiä niihin soveltuvin kyselylomakkein. Suuntakuulo ja puheenerotus hälyssä mitattiin. Tutkimustulokset osoittivat, että potilaat hyötyivät toisesta sisäkorvaistutteesta ja he kokivat elämänlaadun, kuulemisen laadun ja työkyvyn parantuneen merkitsevästi. Lisäksi suuntakuulo ja kuuleminen hälyssä parantuivat ja näiden seurauksena kommunikaatio helpottui esimerkiksi työkavereiden kesken. Potilaat kokivat myös masennuksen ja ahdistuksen oireiden lievittyneen ja he saivat toisesta istutteesta lähes yhtä suuren avun kuin ensimmäisestä. Toisessa tutkimuksessa tutkimme yhden sisäkorvaistutteen vaikutusta seitsemällä toispuolisesti kuuroutuneella aikuisella. Potilaiden elämänlaatua, kuulemisen laatua, työssä pärjäämistä ja työstressiä mitattiin niihin soveltuvin kyselylomakkein. Suuntakuulo ja puheenerotus hälyssä mitattiin. Tulosten mukaan potilaiden elämänlaatu, kuulemisen laatu ja työkyky parantuivat merkitsevästi. Lisäksi suuntakuulo ja kuuleminen hälyssä parantuivat. Myös tinnitus vähentyi leikatussa korvassa sisäkorvaistutteen saamisen jälkeen. Kolmannessa tutkimuksessa selvitimme äkillisen etiologialtaan tuntemattoman sisäkorvaperäisen kuulonlaskun aiheuttamaa pitkäaikaisvaikutusta kuuloon, elämänlaatuun, kuulemisen laatuun, työstressiin, tinnitukseen ja tasapainoon 172 potilaalla. Potilaat jaettiin kahteen ryhmään sen mukaan, oliko kuulo korjaantunut normaaliksi vai ei lyhyen seurannan aikana. Kahdeksan vuoden seurannan aikana huonon ennusteen merkkejä äkillisessä sisäkorvaperäisessä kuulonlaskussa olivat suuri kuulonlasku alkutilanteessa sekä huimaus ja korkeampi ikä tapahtumahetkellä. Niillä potilailla, joiden kuulo korjaantui seurannassa, oli merkitsevästi parempi elämänlaatu, kuulemisen laatu ja heillä oli vähemmän tinnitusta ja huimausta. PTA (puhealueen kuulokynnysten keskiarvo) sairastuneessa korvassa laski 7 dB HL ja terveen korvan lasku oli 6 dB HL kahdeksan vuoden seurannan aikana. Iän mukainen kuulonlasku oli molemmissa korvissa samanlaista, eikä äkillinen kuulonlasku näyttänyt kiihdyttävän sitä. Kumulatiivinen uusiutuminen oli 3,5 % seurannan aikana. Neljännessä tutkimuksessa arvioimme elektroakustisen sisäkorvaistutteen pitkäaikaisvaikutusta elämänlaatuun, kuulemisen laatuun ja työkykyyn kahdeksalla aikuispotilaalla ja vertasimme tuloksia tutkimuksen I ja II potilaisiin. Elektroakustisten sisäkorvaistutepotilaiden jäännöskuulo säilyi leikkauksessa. 3,6-vuoden seurannassa kuulokynnykset 125–500 Hz taajuuksilla laskivat keskimäärin 15 dB leikatussa korvassa. Suuntakuulo oli yhtä hyvä elektroakustisella, kahdella sisäkorvaistutteella ja toispuoleiseen kuurouteen istutteen saaneilla potilailla. Tutkimuksemme osoittivat, että kahdella korvalla kuuleminen paransi elämänlaatua ja kuulemisen laatua kaikissa tutkimusryhmissämme. Työssä selviytyminen, suuntakuulo ja hälyssä kuuleminen olivat myös merkitsevästi parempaa kahdella kuulevalla korvalla. Monaural hearing causes difficulties in determining the direction of sound and in speech perception and may lead to problems managing at work and in everyday life. In Finland, adults with postlingual severe bilateral sensorineural hearing loss (SNHL) are traditionally implanted unilaterally. Patients with unilateral deafness seldom need or want hearing rehabilitation, but if a patient so desires, a contralateral routing of signal (CROS) device or a bone conduction device (BCD) are offered. However, binaural hearing is not achieved with these options. In the first study, we evaluated the benefits of sequential bilateral cochlear implantation in 15 patients. Quality of life (QoL), quality of hearing (QoH), working performance, and work-related stress were measured with specific questionnaires, and sound localization and speech perception in noise were measured with specific tests. Results indicated that QoL, QoH, and working performance increased statistically significantly after a second cochlear implantation. In addition, sound localization performance and hearing in noise improved. As a result, patients managed much better at work and communication with co-workers was much easier. Furthermore, sequentially bilaterally implanted patients had less depression and distress after the second cochlear implant (CI). In this group, the impact of the second CI on QoL was almost as significant as the impact of the first CI. In the second study, we explored the advantages of CI in seven single-sided deafness (SSD) patients. QoL, QoH, working performance, and work-related stress were measured with specific questionnaires, and sound localization and speech perception in noise were measured with specific tests. This prospective study showed that working performance, QoL, and QoH improved statistically significantly. Furthermore, sound localization performance and hearing in noise improved. Tinnitus perception decreased after cochlear implantation. In the third study, we explored long-term hearing results, QoL, QoH, work- related stress, tinnitus, and balance problems in 172 patients after unilateral idiopathic sudden sensorineural hearing loss (ISSNHL). The patients were divided into two groups based on whether their ISSNHL had recovered to normal or not. Poor hearing outcome correlated with severity of initial hearing loss and vertigo and age together with ISSNHL. Patients with recovered hearing had statistically significantly better QoL and QoH, and they had less tinnitus and fewer balance problems. Pure-tone average (PTA; mean of 0.5, 1, 2, 4 kHz) deteriorated on average by 7 dB HL in the affected ear and by 6 dB HL in the healthy ear during the 8-year follow-up. Hearing deteriorated with age in a normal manner and ISSNHL did not appear to accelerate the hearing loss. The cumulative recurrence rate for ISSNHL was 3.5%. In the fourth study, we evaluated the long-term effects of hybrid cochlear implant (HCI) on QoL, QoH, and working performance in eight adult patients, and compared these results to patients with conventional unilateral CI, bilateral CI, and SSD patients with CI. Residual hearing was preserved in all patients after HCI surgery. During the 3.6-year follow-up, the mean hearing threshold at 125 to 500 Hz decreased on average by 15 dB HL in the implanted ear. Sound localization accuracy was equal in the HCI, bilateral CI, and SSD+CI patients. Our studies showed that binaural hearing clearly improved QoL and QoH in all study groups. Working performance, sound localization and hearing in noise were also statistically significantly better after cochlear implantation. |
