| Popis: |
Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena oli tutkia palkkasyrjinnän kokemuksen yhteyttä palkansaajien kokemiin stressioireisiin. Työssä koettu stressi on laajasti tunnistettu ja tutkittu ilmiö. Aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että työssä koettu syrjintä voi lisätä työn kuormitusta ja stressiä sekä vaikuttaa kielteisesti työn ja terveyden väliseen yhteyteen. Kolmannes työntekijöistä kokee työnsä henkisesti raskaaksi ja lähes puolet kokee kiirettä töissä. Vuoden 2019 työolobarometrin mukaan ajoittaista haitallista stressiä koki työssään lähes puolet palkansaajista. Esihenkilöltä ja työyhteisöltä saatu sosiaalinen tuki on nähty tärkeäksi stressiä lieventäväksi tekijäksi. Palkkasyrjinnän kokemuksen ja stressioireilun yhteyttä ei ole aiemmin tutkittu. Taustoitin tutkimuskirjallisuuden avulla palkkasyrjinnän ja stressin ennusteita ja selittäjiä. Tutkimuskirjallisuuden pohjalta oletin, että palkkasyrjinnän kokemus voi olla stressiä ennustava tekijä. Lisäksi oletin, että sosiaalinen tuki lieventää palkkasyrjinnän kokemuksen ja stressin välistä yhteyttä ja yhteys on erilainen miehillä ja naisilla. Tutkielmani aineistona käytin Tilastokeskuksen työolotutkimuksen aineistoa vuodelta 2013. Työolotutkimus on palkansaajille suunnattu, työoloja kartoittava kansallinen ja pääosin käyntihaastatteluina toteutettu otantatutkimus, jossa selvitetään palkansaajien työoloja ja niiden muutosta. Tutkimukseni aineiston koko on 4876 vastaajaa. Analysoin aineistoa kvantitatiivisin tutkimusmenetelmin. Käytin kuvailevia menetelmiä ja monimuuttujamenetelmänä käytin kaksisuuntaista varianssianalyysiä ja kovarianssianalyysiä. Tutkimuksen selitettävinä muuttujina olivat vastaajien kokemat psyykkiset ja somaattiset oireet, jotka määrittelin tutkimuskirjallisuuden pohjalta stressioireiksi. Selittävä muuttuja oli vastaajien kokema palkkasyrjintä. Tutkin palkkasyrjinnän kokemuksen ja stressioireilun välistä yhteyttä suoran yhteyden lisäksi muuntavien tekijöiden, eli moderaattorien, kautta, jotka olivat vastaajan esihenkilöltään ja työyhteisöltään saama sosiaalinen tuki sekä sukupuoli. Lisäksi huomioin analyysissä keskeisiä sosiodemografisia taustatekijöitä, jotka olivat tässä tutkimuksessa vastaajan ikä, kuukausitulot ja koulutus sekä tutkimuskirjallisuuden pohjalta vastaajan työoloja määritteleviä tekijöitä, joita olivat tässä tutkimuksessa työn vaatimukset, työn hallinta ja työtyytyväisyys. Tutkimuksen tulosten perusteella palkkasyrjintää kokevilla oli useammin stressioireita. Sosiaalisella tuella en havainnut tässä tutkimuksessa moderoivaa vaikutusta palkkasyrjinnän ja stressioireilun väliseen yhteyteen. Kuitenkin palkkasyrjinnän kokemuksen ja stressioireiden välinen yhteys näyttäytyi erilaisena miehillä ja naisilla siten, että naisten kokema palkkasyrjintä ennakoi voimakkaammin stressioireita. Analyysini perusteella esihenkilön ja työyhteisön sosiaalinen tuki voi lieventää stressioireita. Tässä tutkimuksessa stressioireita ennakoivat palkkasyrjinnän kokemusta enemmän työn vaatimukset ja työtyytyväisyys, joiden on aiemmissa tutkimuksissa tunnistettu selittävän stressiä. Tulosten perusteella palkkasyrjinnän kokemus tulee huomioida työn mahdollisena kuormitustekijänä. Tätä kuormitusta ei voida vähentää tai parantaa sosiaalisella tuella, vaan palkkaan perustuvaan syrjintään tulee puuttua syrjinnän kieltävän lainsäädännön lisäksi julkisessa keskustelussa ja työorganisaatioissa aktiivisilla ja suorilla toimenpiteillä, kuten palkkauspolitiikan sertifioimisella, palkkakartoituksilla sekä palkka-avoimuutta lisäämällä. Lisäksi työnantajatahojen ja poliittisten toimijoiden tulee kiinnittää huomiota muun muassa samanarvoisen työn ja samapalkkaisuuden määritelmiin ja kriteeristöihin sekä palkkasyrjinnän sukupuolittuneisuuteen. |
