| Popis: |
Kodit ovat täynnä teknisiä laitteita ja infrastruktuureja, jotka vaikuttavat jokapäiväisiin rutiineihin, sosiaalisiin rooleihin, identiteetteihin, tunteiden kokemiseen ja vuorovaikutussuhteisiin perheenjäsenten sekä muiden ihmisten kanssa. Tutkimuksessa kysytään, miten ihmiset luokittelevat ja merkityksellistävät kodin teknologisia laitteita ja minkälaisissa kehyksissä tämä merkityksellistäminen tapahtuu. Tarkoitus on osoittaa, etteivät kodin teknologiat ole ainoastaan funktionaalisia laitteita, vaan ne muodostavat suuren osan arjesta ja ovat tiiviisti yhteydessä tunteisiin, sosiaalisiin vuorovaikutussuhteisiin, kulttuurisiin luokituksiin ja konteksteihin. Lisäksi pohditaan, miten tämän kaltaista sosiaalitieteellistä tutkimustietoa voitaisiin käyttää hyväksi kodin teknologioiden suunnittelussa. Esimerkkitapauksena käytetään älykoteja sekä koteihin suunnattuja älykkäitä sovelluksia. Tutkimus kuuluu materiaalisen kulttuurin ja sosiologisen tieteen- ja teknologiantutkimuksen piireihin. Aineistona on 20 heteropariskunnan haastattelua, ja teoreettisina sekä analyyttisina käsitteinä on käytetty etäännyttäminen-sekoittaminen-ideaa (Latour 1993, purification-hybridization), kodin käsitettä ja materiaalista kulttuuria. Bruno Latour (1993) kirjoittaa etäännyttämisestä ja sekoittamisesta. Etäännyttämisellä viittaan Latourin englannin kieliseen termiin ”purification” ja sekoittamisella tarkoitan Latourin termiä ”hybridization”. Ensimmäinen termi tarkoittaa selvää rajantekoa luonnon/tieteen ja yhteisön/ihmisen välillä ja toinen kuvaa hybridejä, joissa objekti sekoittuu subjektiin ja luonto sosiaaliseen. Etäännyttäminen ja sekoittaminen ovat tutkimuksen analyysin punainen lanka ja osoittavat, miten kodin teknologioita merkityksellistään tämän kahtiajaon ja jatkumon kautta. Ensimmäisessä analyysiluvussa käsitellään teknologioiden etäännyttämistä ja kuvaillaan, miten haastateltavat osoittavat kodin teknologisille laitteille "oikean paikan" ihmisten ja objektien normatiivisessa järjestyksessä. Etäännyttäminen on sosiaalisesti määräytynyt asenne teknologioita kohtaan ja se kumpuaa teknologisista uhista, joita mediassa yleisesti käsitellään. Kun kodin laitteita etäännytetään, niistä puhutaan "vain teknologiana", jolloin niille samalla osoitetaan alempi rooli suhteessa ihmisiin. Etäännyttämisessä teknologia "otetaan haltuun" ja tarkoituksena on diskursiivisesti ilmentää, että ihmisten tulisi hallita teknisiä laitteita, ei toisin päin. Etäännyttämisen yleisin muoto ilmenee niin sanotuissa kontrollidiskursseissa, joita ovat rahan ja teknisten ominaisuuksien kontrollointi, energian kontrollointi (kestävä kehitys) ja ajan kontrollointi (aktiivisuusvaade). Näitä diskursseja käytetään, kun halutaan painottaa teknologian alisteista roolia suhteessa ihmisiin. Toisaalta niiden avulla ilmaistaan myös omaa moraalista ja eettistä asennetta suhteessa teknologioiden kuluttamiseen ja käyttämiseen. Toisessa analyysiluvussa käsitellään etäännyttämiselle vastakkaista teknologioiden merkityksellistämistapaa eli sekoittamista. Sekoittamisessa kodin teknologioiden merkityksellistäminen on sosiaalisesti värittynyttä, ja kodin laitteille annettuihin merkityksiin kietoutuvat haastateltavalle tärkeät ihmiset ja ihmissuhteet. Kodin laitteista ja niihin liittyvistä rutiineista puhutaan muodossa "me" tai "hän", jolloin merkityksellistämisprosessissa viitataan ennen kaikkea parisuhteeseen tai puolisoon ja hänen teknologiavälitteiseen toimintaansa tai asenteihinsa. Haastateltavien puheessa ilmenee sosiologisen lahjan käsitteen vastavuoroisuuden periaate. Vastavuoroisuuden ajatus arjen teknologiavälitteisessä toiminnassa tiivistyy balanssin ideaaliin. Se tarkoittaa, että kun puoliso tekee jotain, niin toinen vastavuoroisesti tekee jotakin muuta, tai ainakin huomioi ja arvostaa puolison näkemää vaivaa. Kuten sosiologisen lahjan yhteydessä, tämä vastavuoroisuus tiivistää sosiaalista perheyksikköä ja tuo sen jäseniä lähemmäksi toisiaan. Perheyksikön balanssi-ideaali on kuitenkin ennen kaikkea ideaali ja sen saavuttaminen ja/tai ylläpitäminen on vaikeaa. Esimerkiksi kotiin hankittava uusi teknologinen laite tai perheenjäsenen/-jäsenten elämänmuutos vaikuttaa arkisiin rutiineihin, jolloin myös vastavuoroisuusperiaatteet ja niiden avulla saavutettava balanssin ideaali tulee neuvotella uudelleen. Puolison ohella kodin teknologioiden merkityksellistämisprosesseihin vaikuttavat myös lapsi-vanhempi-suhde sekä ystävät. Kolmannessa analyysiluvussa tarkastellaan tunteita ja niiden yhteyttä kodin teknisiin laitteisiin. Tunteita pidetään yleisesti rationaalisuuden vastakohtana, mutta tässä tutkimuksessa painotetaan niiden roolia sekä kodin teknologioiden kanssa toimiessa että niistä puhuttaessa, ja tunteet voivat myös olla tärkeä osa rationaalista toimintaa. Haastatteluissa painottuvat tunteiden luokitteleminen ja ärsytyksen/turhautumisen ja ilon/viihteen väliset jännitteet. Puutteellisesti toimivat tai rikkinäiset laitteet ja niihin liittyvät negatiiviset tunteet tuodaan ensisijaisesti esiin, koska "teknisten laitteiden rooli kotona on toimia". Teknologian etäännyttämisen mukaisesti tunteiden ilmaisussa vaikuttaa niin sanottu "tunnesääntö" (feeling rule), jonka mukaisesti tunteita ei sotketa teknologisiin laitteisiin. Toisin sanoen kodin teknologioiden ja tunteiden sekoittaminen ei tuntunut haastateltavista luontevalta. Mitä kauemmin aihetta haastatteluissa kuitenkin käsiteltiin, sitä enemmän haastateltavat alkoivat tarinoida, miten tekniset laitteet saattava edesauttaa ja ylläpitää sosiaalisia suhteita ja/tai tuottaa viihdettä ja tätä kautta positiivisia tunteita. Luvun lopussa myös esitellään narratiivin käsite ja pohditaan kodin teknologiaan liittyviä tunneilmaisuja narratiivin kautta. Kodin teknologioiden merkityksellistäminen tapahtuu kolmella tasolla: kulttuurisella, praktisella ja materiaalisella. Vahvin teknologian etäännyttäminen esiintyy kulttuurisella tasolla, kun taas praktisilla ja materiaalisilla tasoilla ilmennetään yleisesti teknologioiden sekoittamista, jossa sosiaaliset elementit (ihmissuhteet ja tunteet) sekoittuvat teknologioiden merkityksellistämiseen. Kulttuurisella tasolla kodin teknologioista puhutaan usein abstraktisti ja ideaalisti. Praktisella tasolla merkityksellistäminen tapahtuu arjen rutiineihin ja sosiaalisiin suhteisiin viittaamisen kautta, ja usein tähän liittyy myös teknisten laitteiden ulkonäkö ja materiaaliset ulottuvuudet. Etäännyttäminen ja sekoittaminen ovat siis ennen kaikkea jatkumo, ja kodin laitteiden merkityksellistäminen muuttuu, mikäli merkityksellistämisen lähtökohta on lähempänä etäännyttämistä tai sekoittamista. Teknologioiden merkityksellistäminen on täten relationaalista. Tämä tarkoittaa, että se on riippuvainen kontekstista ja merkityksellistämistasosta. Tästä syystä merkityksellistäminen on myös tilanteista. Ihmiset järjestelevät kodin teknisiä laitteita mentaalisesti, diskursiivisesti sekä praktisesti, ja samanaikaisesti kodin teknisillä laitteilla on kyky järjestellä ihmisiä ja heidän ajan- sekä tilankäyttöään kotiympäristössä. Tutkimuksen lopussa esitellään älykotiesimerkin kautta, miten sosiaalitieteellistä tietoa voitaisiin käyttää hyväksi tulevaisuuden kodin teknologioiden suunnittelussa. Ensimmäiseksi osoitetaan, ettei teknologian etäännyttäminen sovi yhteen "jokapaikan tietotekniikka" -käsitteen (ubiquitous computing) kanssa. Teknologian etäännyttäminen kiteytyy teknologian hallittavuuden ajatuksessa. Ihmisten tulee voida ajatella ja tuntea, että he hallitsevat teknologisia laitteita kotiympäristössään. Tulevaisuuden jokapaikan tietotekniikka on visioissa usein täysin automaattista ja näkymätöntä, joka aiheuttaa tunteen siitä, että teknologia hallitsee ihmisiä. Toiseksi älykotivisioissa synnyttää ongelmia subjektin ja objektin välinen ristiriita. Älykkäiden sovellusten itseohjautuvat älykkäät prosessit (intelligent agents) vaikuttavat ihmisten kaltaisilta, omalakisilta ja sosiaalisilta toimijoilta, jolloin älykkäiden teknologioiden käyttäjille jää objektin tyyppinen asema, jossa ollaan näiden teknisten prosessien valvonnassa ja ohjailun kohteina. Automaattisen teknologian lisäksi tämä on vahvassa ristiriidassa teknologioiden etäännyttämisen kanssa, jossa on lähtökohtana ihmisten ja heidän toimijuutensa painottaminen suhteessa teknisiin laitteisiin ja sovelluksiin. Kolmanneksi teknologisten objektien esteettinen olemus on melkein kokonaan unohdettu uusissa innovaatioissa, vaikka laitteiden ulkonäkö on tärkeä seikka niiden kotiympäristöön sopeuttamisessa. Neljänneksi kodin käsitettä ei ole tarpeeksi syvällisesti ymmärretty tulevaisuuden teknologioiden suunnittelussa, joka tarkoittaa, että suunniteltavat sovellukset eivät ole sopusoinnussa niiden loppusijoituksen eli kodin kanssa. Erityisesti kotitilan yksityinen luonne ja perheen välisten sosiaalisten vuorovaikutussuhteiden intiimiys eivät näy älykkäissä sovelluksissa. Myös tunteiden rooli kodin teknologioiden suunnittelussa on vajavaista. Kuten tässä tutkimuksessa on osoitettu, tunteet liittyvät teknologiavälitteisiin arjen rutiineihin ja ne ovat moniulotteisia, sekä käytännössä että niistä puhuttaessa. Tämä tarkoittaa, että tunteiden mitattavuuden ja määrällisyyden ei tulisi olla ainoa tieteellinen lähestymistapa uusia kodin sovelluksia suunniteltaessa. Yleisesti sanoen älykotien ja älykkäiden sovelluksien suunnittelun tieteellistä lähtökohtaa olisi hyvä laajentaa, jotta myös laadulliset sosiaalitieteelliset menetelmät voisivat tuoda oman osansa ja näkemyksensä suunnitteluprosessiin. Luonnollisesti tämä tarkoittaa myös sitä, että sosiaalitieteilijöiden olisi hyvä miettiä omia lähtökohtiaan laadullisen teknologiatutkimuksen tekemisessä, eikä turvautua ainoastaan ei-empiiriseen teknologiavisioiden kritisoimiseen. Modern homes are full of various domestic appliances and technological infrastructure. These technical objects could be said to cohabit with us, affecting our everyday routines, social roles, identities, emotional experiences, and our relationships with family members and other people. This research focuses on how people categorise and ascribe meanings to everyday domestic devices and in what kinds of contexts and frames this ascribing happens. My aim is to show that technological objects are not only purely functional devices, but that they form a larger part of our mundane lives and are intertwined with social relationships, emotions, and cultural categories and contexts. Furthermore, I consider how the design of future technologies such as smart homes and smart technologies could benefit from such social scientific knowledge of material culture. My study belongs to the fields of material culture studies and sociological science and technology studies (STS). The empirical data consists of 20 in-depth interviews with heterosexual couples. The main theoretical - and at the same time analytical - concepts explored in this study are those of purification and hybridisation (Latour 1993), the notion of home, and material culture. Bruno Latour (1993) writes about "purification" and "hybridization". The former term refers to a clear distinction between nature/science and society/self, while the latter describes the hybrid mixtures of objects and subjects; nature and sociality. Purification and hybridisation form the analytical thread of this study, which concludes that the process of making meaning of domestic technology follows the continuum between purification and hybridisation. The first analytical chapter of the study addresses the purification of technology and shows how people try to keep technologies in the "right" place in the normative order of things and people. It is argued that the purification is a culturally and socially preferable attitude toward domestic appliances, which stems from the technological threats conveyed by the media. When people purify technology, they talk about domestic appliances as "just technology", as something that has lower value than humanity and sociality. This “just talk” is used to position technology under human control. Moreover, people use three "discourses of control" that are part of purification in order to soften and manage the threat of technology: control of money and technical features; control of energy (sustainable development); and control of time (activity demand). People use these discourses to put the technical objects in their right place, but also to maintain and express the ethical and moral self, compared with other, less responsible consumers. The second analytical chapter explores the contradictory but co-existing process in purification, that is, the process of hybridisation. This chapter shows how the interviewees’ social relationships and associations with other important people influence the meanings of domestic technologies. Domestic appliances are discussed by using a "conjugal we", which means that the partner and her/his actions are actively reflected upon as the interviewee ascribes meanings to domestic technologies. In the analysis, the interviewees’ accounts, which were used to describe their own and their partners’ actions concerning domestic appliances, illustrated the sociological concept of the gift and its tenet of reciprocity. In a nutshell, the interviewees attempted to balance their actions in such manner that a family member’s act is returned by another act, or at least acknowledged and appreciated. As with the gift-giving, this furthers an organic and functioning social unit, that is, the family. In many cases, however, finding the balance remains only an ideal state and falters easily. For instance, one minor change in technology at home or inhabitant’s life affects the everyday routines with technologies, requiring the formation and founding of a new kind of balance and reciprocity. In addition to partners, child-parent relationship and friends affect the ways in which people ascribe meaning to domestic appliances. The third analytical chapter concentrates on emotional responses to domestic technology. Emotions are often considered antonymous for rationality (and for the purification of technology), but I show that emotions are very much present when people act with technologies and refer to them when discussing their life. There is a tight relationship between the emotions of frustration/irritation and joy/pleasure, which was highly discernible in the interviews. Broken appliances or devices that are hard to use and negative feelings connected to them were given priority in the interviews as "the role of technical objects is to work". The purification of technology seems to set a "feeling rule of no feelings" when people talk about their relationships with domestic appliances. In other words, people do not feel comfortable with mixing technical objects and emotions in their accounts. However, the more they reflect on the issue, the more they start to narrate how domestic appliances may actually enhance their sense of companionship and offer entertainment and therefore positive emotions. Further, this chapter also introduces the concept of narrative and discusses how emotions are linked to domestic appliances from the point of view of narrative. Making meaning of domestic technology is pursued at three contextual levels: cultural, practical and material. The cultural level includes the strongest purification of technology, whereas at the practical and material levels people express hybridisation, mixing social elements (social relationships and emotions) with technologies. Put differently, at the cultural level, technologies are commonly talked about in an abstract and ideal sense, but at the practical level, they are ascribed meaning to within the everyday practices and social relationships, including the material outlook of domestic technologies. There is thus a continuum between the acts of purification and hybridisation, and the meaning-making differs when the view is closer to the furthest end of purification, and vice versa. The process of making meaning of domestic appliances is relational, meaning that it depends on the context in which they are discussed. As a result, there are diverse settings where people try to organise domestic appliances in their minds and practically in their homes. At the same time, it becomes clear that domestic appliances have a power to organise people, their time spent at home, and several domestic places where they operate. The final part of the research exemplifies how social scientific knowledge gathered in the study could be applied to the design of future domestic technology and smart homes. First, it is argued that the purification of technology does not merge with the idea of total automation and invisibility of ubiquitous computing, because the most important feature of domestic technology is that it should be under control. In line with purification, the users should be able to think and feel that they are the masters of domestic appliances. Total automation clashes with the idea of purification as it denotes that technologies live their own lives and are not controlled by the users, but the users are controlled by technologies. Second, intelligent agents in smart systems seem more like humans, while people have to take the role of being "thing-like", being monitored and steered. Once again, this is incompatible with the notion of purification where sociality and people are considered more valuable than technology. Third, aesthetic issues have not been taken into account in new innovations in technology, although the aesthetic appearance of objects is an important feature when devices are made part of the home environment. In addition, the concept of home is not properly understood in the design of future domestic technology. Particularly the intimate nature of homes and the privacy of familial relationships should be respected in design. Finally, the role of emotions in design is inadequately considered. Emotions are part of everyday practices with domestic appliances, and they come in many forms, which means that the measurability should not be the only view on emotions in design. All in all, the technological design of future domestic technology should widen its perspectives so that it could benefit from social scientific views. What is more, scholars in social sciences should likewise alter their views to go beyond non-empirical criticism. |
