| Popis: |
Deliriumilla tarkoitetaan elimellisestä syystä johtuvaa akuuttia aivojen vajaatoimintaa. Se on iäkkäillä yleinen sairaalahoidon yhteydessä ilmenevä komplikaatio. Delirium on oirekuvaltaan moninainen, ja sen tunnistamisessa sekä ehkäisemisessä on edelleen puutteita. Deliriumille on osoitettu riskitekijöitä, joihin reagoimalla sekavuuden ilmaantuminen on ehkäistävissä. Riskitekijöiden kartoittamisessa avainasemassa ovat preoperatiivisesti tehtävät arviot. Leikkausarviota tehtäessä myös postoperatiivisille komplikaatioille altistavat tekijät voidaan huomata ja niihin ehditään reagoimaan ennen hoitoa. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää deliriumin riskitekijöiden esiintyvyys 75-vuotiailla ja sitä vanhemmilla kirurgisilla potilailla. Aineisto käsitti 126 potilasta, joille tehtiin urologinen, yleiskirurginen tai gastrokirurginen toimenpide Hatanpään sairaalassa keväällä 2015. Riskitekijöiden perusteella potilaille laskettiin DRAS-pisteet, joiden avulla deliriumriskiä arvioitiin. Tämän jälkeen selvitettiin, missä potilasryhmissä deliriumriski oli erityisen korkea. Lisäksi tutkittiin, oliko kohonneella deliriumriskillä yhteyttä aineistossa ilmaantuneisiin sekavuustiloihin tai hoitoaikaan. Aineiston potilaista 2/3:lla deliriumriski oli matala, ja deliriumin esiintyvyys aineistossa jäi matalaksi (2 %) todennäköisesti puutteellisen tunnistamisen vuoksi. Korkean deliriumriskin potilailla yleisiä olivat mm. muistisairaus (83 %), aiemmat sekavuusjaksot (93 %) ja ulkopuolisen avun tarve (60 %). Hoitoajat olivat keskimäärin lyhyitä. Pidempää hoitoaikaa ennustivat kohonnut deliriumriski, alentunut kognitio ja apuvälineiden tarve. Sairauskertomustietojen perusteella oli mahdollista tunnistaa deliriumin riskiryhmiä. Pohdittavaksi jäi, oliko deliriumin matalan esiintyvyyden taustalla hoitohenkilökunnan puutteellinen sekavuustilan tunnistaminen vai todellinen vähäinen ilmaantuvuus. Jatkossa tulisi parantaa deliriumin ennaltaehkäisyn ja tunnistamisen opetusta sekä lääkärien että hoitajien koulutuksissa. |
