| Popis: |
Keskijohdon identiteetti organisaation strategisessa muutoksessa Tutkimus kuvaa ja analysoi, miten keskijohdon identiteetti rakentuu organisaation strategisessa muutoksessa. Tutkimuksen aihe syntyi tutkijan omasta kiinnostuksesta pankin paikallisia konttorinjohtajia kohtaan, jotka toimivat keskellä strategisia muutoksia tutkijan omassa organisaatiossa, Sampo Pankissa osana Sampo Oyj:tä. Tässä tutkimuksessa konttorinjohtajat asemoidaan organisaation keskijohtoon kuuluviksi. Keskijohto eri aloilla ja organisaatiossa muodostaa heterogeenisen ryhmän, jonka edustajat toimivat sekä operatiivisissa että strategisissa tehtävissä sekä lisäksi ovat samaan aikaa esimiehiä ja alaisia. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu useiden tieteellisten keskustelujen pohjalle: keskijohtotutkimuksen, narratiivisen eli tarinallisen identiteetin tutkimuksen ja liminaliteetin tutkimuksen osana narratiivista identiteetin rakentumista. Strateginen muutos pankkiorganisaatiossa ymmärretään tässä tutkimuksessa kontekstuaalisena tekijänä keskijohdon identiteetin rakentumisen analysoimisessa. Tämä tutkimus perustuu sosiaalis-konstruktionistiseen orientaatioon, joka korostaa merkitysten rakentamista yhdessä sosiaalisissa prosesseissa. Näin ollen myös identiteetin käsitetään rakentuvan vuorovaikutuksessa muiden toimijoiden kanssa. Liminaliteetin käsite, joka on peräisin antropologiasta, merkitsee välitilaa vanhan ja uuden identiteetin välissä. Tämä liminaali tila voi olla joko transitionaalinen eli määräaikainen tai perpetuaalinen eli toistuvasti voimassa oleva ja lisäksi liminaliteetti voi olla tunnepitoinen. Tutkimuksen empirian muodostaa 12 pankin konttorinjohtajien tarinoiksi muotoutunutta haastattelua. Metodologisesti apuna on käytetty uskonnollisista diskursseista peräisin olevaa kääntymystarinan käsitettä, jolla on samaan aikaan tutkittu konttorinjohtajien sitoutumista pankin strategiseen suuntaan liminaliteetin lisäksi. Lisäksi nämä narratiiviset identiteetit on analysoitu rakenteellisesti kuuluvan juonellisesti nouseviin tai laskeviin. Tutkimuksen analyysissa narratiivit jakaantuivat viiteen ryhmään niiden liminaliteetin, kääntymyksen ja rakenteen mukaan: ”kiireiset liikemiehet”, ”camel boots-johtajat”, ”kielekkeellä roikkujat”, ”seniori selviytyjät” ja ”pokerinaamat”. Jatkoanalyysin muodosti teema-analyysi, jonka avulla määrittyi seitsemän vastavoimaista teemaa, jotka viittasivat joko liminaliteettiin tai stabiliteettiin: liika kontrolli/riittävä toimintavapaus, tottelevaisuus/kapinallisuus, yksinäisyys/yhteenkuuluvuus, luottamuksen puute/luottamus, uusi osaaminen/vanha osaaminen, sukupuolen huomioimatta jättäminen/sukupuoli sensitiivisyys ja arvoristiriita/ arvojen samankaltaisuus. Tutkimuksen tuloksilla on useita viittauksia keskijohdon narratiivisten identiteettien ja erityisesti niiden sisältämän mahdollisen liminaliteetin ymmärtämiseksi strategisen muutoksen kontekstissa. Ensimmäiseksi, narratiivinen liminaliteetti voi olla määräaikainen, toistuvasti voimassa oleva tai näiden yhdistelmä. On myös mahdollista, että identiteetin rakentumiseen muutoksessa ei sisälly kielenkäytössä viitteitä liminaliteetista. Liminaliteetti ei ole riippuvainen siitä, onko strateginen muutos rakennettu kääntymystarinana vai pois-kääntymisenä. Toiseksi, liminaliteetin rakentumiseen vaikuttaa keskijohtajan uravaihe eli senioriteetti, sukupuoli ja paikka, joka määrittyi yhteenkuuluvuutena sekä paikkakuntaan että konttorin henkilöstöön. Kolmanneksi, siirtymäriittien puute monimutkaistaa identiteetin siirtymistä uuteen ja voi näkyä rauhattomuuden ilmaisuina narratiiveissa. Neljänneksi, vaikka liminaliteetti rakentuisikin syvänä, sujuva suhde omaan esimieheen ja kollegoihin voi vähentää liminaliteettia. Lisäksi tutkimuksella oli muita keskijohtokeskusteluun liittyviä implikaatioita, jotka liittyvät 1) keskijohdon tasapainoiluun strategisten ja operatiivisten tehtävien välillä, 2) keskijohdon haasteelliseen suhteeseen ylemmän johdon kanssa sekä 3) keskijohdon haasteelliseen asemaan organisaation ylemmän johdon ja operatiivisen johdon välissä. The goal of this study is to describe and analyse how middle managers construct their identities during strategic change. The research started out from my interest in local branch managers, who were at the time going through strategic changes in my own organisation, Sampo Bank, a part of Sampo PLC. In this study, they are defined as middle managers. Middle managers represent a heterogeneous group of managers who function between operational and strategic tasks, and who both supervise and are supervised by others. The theoretical framework of the study is built on multiple discussions: middle management, narrative identity construction and liminality as a possible aspect of the identity development process. Instead of emphasising a functionalist or managerial approach, focus is on the identity-construction process of middle management through co-constructed narratives. Strategic change of the bank provides the context for analysing the middle management identity construction. In particular, applying the concept of liminality as part of identity construction opens up new unexplored vistas for the middle management discussion. This research is based on a social constructionist orientation, which sets guidelines for both theoretical and methodological choices. This starting point also implies that socially constructed identity narratives are embedded emotionally. Liminality, which conceptually originates from anthropology, signifies a state in-between old and new identity. The liminal state can be either fixed-term transitional, or prolonged perpetual and it can be also emotionally loaded. Transitional liminality is characterised by comparisons between old and new, whereas perpetual liminality is characterised by self/other comparisons in identity constructions. Approaching the identity construction of middle management by applying the concept of liminality enables the study of identity construction in a systematic manner. The empirical data for this study consists of interviews with 12 local branch managers in Sampo Bank. The interviews are considered on the one hand as narratives themselves and on the other hand they were analysed through narrative analysis. Methodologically, conversion stories, which conceptually originate from the religious discourse, were also applied to analyse, in parallel with liminality, the conversion of branch managers in the strategic direction of the Bank. These narrative identities were also analysed structurally as progressive or regressive. In the analysis, the narratives were categorised into five groups based on their narrated liminality, conversion, and structure: “busy businessmen”, “camel boots managers”, “cliff-hangers”, “senior survivors”, and “poker faces”. This analysis was carried out further with a theme analysis, which defined seven antagonists themes that signify sources of liminality and stability in the narrative identities: too much control/room to manoeuvre, compliance/rebelliousness, loneliness/belonging, lack of trust/trust, new expertise/old expertise, gender ignorance/gender sensibility, and value mismatch/value match. Underneath these antagonist themes, the narratives could be analysed along three dimensions — career phase, gender, and location. The results indicate that the identity construction of middle management, although contextual, is connected to a middle manager’s career phase, gender, and location. Senior branch managers found ways to manage demanding contextual requirements with no additional pressure. They already had prestigious careers, whereas the more junior managers were in the process of proving themselves capable of delivering what was expected of them. Gender was viewed in my study in a traditional manner, as the female managers struggled to balance work and family. Location also played a role in the deepness of liminality because the managers in single-branch regions, especially in smaller, rural towns, seemed to enjoy higher status in the area’s social circles. This seemed to have an impact on liminality in the narratives. A high sense of belonging to a specific local branch was emphasised in these narratives. The results of this study have several implications for the understanding of narrative identities of middle managers and, in particular, the possible liminality they include in the strategic change context. Firstly, the nature of the narrated liminality can be transitional, perpetual, or a mixture of these. It is also possible that there are no signs of liminality in the narrative identity construction. Liminality does not necessarily depend on whether the strategic change is constructed as a conversion or a de-conversion narrative. Secondly, lack of clear rites of passage complicates identity transfer and can lead to expressed uneasiness in the narratives. Thirdly, easy-going relationships with one’s supervisor and peers can diminish the liminality. Finally, this study brings new insights to the on-going and relevant discussion on middle management from the viewpoint of middle managers’ identities from multiple perspectives, through narrative identity construction and liminality. |
