| Popis: |
Tässä tutkimuksessa tarkastellaan kaupunkiseuduille suuntautuvan kasvun maankäytöllistä hallintaa. Tutkimuskohteena on Tampereen kaupunkiseutu sekä sen ydin, Tampereen kantakaupunki. Tutkimuksessa on selvitetty, millaisin periaattein ja käytännöin kaupunkiseudun ja kaupungin suunnittelussa kasvua on pyritty ottamaan haltuun. Lisäksi on tarkasteltu, mitkä elementit suunnittelun välineissä ilmentävät yleistynyttä maankäytön suunnittelun strategisuutta. Yhdyskuntarakenteen hajautuminen on pitkään jatkunut ongelma kaupunkiseuduilla. Siihen on haettu ratkaisuja tiivistävästä ja joukkoliikenneorientoituneesta suunnitteluotteesta, jota tässä tutkimuksessa on tarkasteltu yhdysvaltalaislähtöisen smart growth -ajattelun kautta. Suurimmilla kaupunkiseuduilla toteutettu MAL-suunnittelu voidaan nähdä kotimaisena vastineena seututasoiselle kestävän ja toimivan yhdyskuntarakenteen tavoittelulle. Keskeisenä teoreettisena näkökulmana on strateginen maankäytön suunnittelu, joka on uudistanut suunnittelun muotoja, prosesseja ja suhteita. Aineisto koostuu strategisen suunnittelun välineistöä edustavasta Tampereen kaupunkiseudun rakennesuunnitelmasta sekä lakisääteiseen suunnittelujärjestelmään kuuluvasta Tampereen kantakaupungin yleiskaavasta. Näiden suunnitteluvälineiden kautta on saatu kuvaa kahdella mittakaavatasolla ja erilaisissa hallintakonteksteissa tehtävästä kasvun hallinnasta ja sen yhdyskuntarakenteellisesta ohjaamisesta. Tutkimuksen analyysitapana on käytetty teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Tulosten perusteella voidaan sanoa, että Tampereen kaupunkiseudun ja kaupungin suunnittelukonteksteissa keskiöön nousevat kestävän kasvun ja joukkoliikennekaupungin tavoittelu. Ajatus joukkoliikennekaupungista kiteyttää molemmissa tapauksissa tavoitellun kaupunkimuodon, jossa etenkin tulevalla raitiotiejärjestelmällä on keskeinen rooli kaupunkirakenteen tiivistämisessä. Analyysin perusteella tavoiteltu joukkoliikennekaupunki rakentuu kattavan joukkoliikenteen ohella tiiviiden ja monipuolisten keskusten verkostona. Oleellinen tulos on, ettei rakennesuunnitelma yksin edusta strategisempaa suunnittelua, vaan myös kantakaupungin yleiskaava osoittaa merkittävää strategisen ajattelun kykyä. Strategisuuden voidaan nähdä ilmenevän etenkin kokonaisuuksien hallinnassa, jossa merkityksellisiksi nousevat suhteet niin suunnittelun osa-alueiden kuin tasojen välillä. Välineiden sisällöllisen yhdenmukaisuuden voidaan katsoa tukevan kestävän kasvun tavoittelua seudulla ja sen ydinalueilla. Suunnitelmissa tehtäville valinnoille reunaehtoja asettavat kuitenkin poliittiset ja hallinnolliset puitteet. Myös suunnittelutyössä tehdyt hallitun laajentamisen tulkinnat ja tarkastelutasot vaikuttavat kestävyyden toteutumiseen. |
