| Popis: |
Katsauksessa tarkastellaan työskentelyä lastenpsykiatrian ja lastensuojelun rajapinnalla aiheesta löytyvän suomenkielisten aineistojen pohjalta. Vaikka alat työskentelevät samankaltaisten ongelmien ja osittain myös samojen asiakkaiden parissa, ei yhteistyötä ole juurikaan aiemmin tutkittu. Yhteistyötä ei myöskään toteuteta käytännössä riittävissä määrin, vaikka molemmat alat tunnistavat yhteistyön tärkeyden ja tarpeen. Lapsen henkistä pahoinvointia aiheuttavat monet perheestä ja kasvuympäristöstä kumpuavat syyt kuten vanhempien päihteiden käyttö ja mielenterveysongelmat, huono taloudellinen tilanne ja huonosti toimiva perhedynamiikka. Lastenpsykiatrian ja lastensuojelun palveluiden tarpeen kulkeminen rinnakkain on siis varsin yleistä. Erityisesti perheen ulkopuolelle sijoitetut lapset tarvitsevat usein lastenpsykiatrian palveluita. Lastenpsykiatrian ja lastensuojelun asiakkuudet ovat myös usein kestoltaan vuosien mittaisia, joten palvelut ja työntekijät saattavat vaihtua useaan otteeseen. Palveluiden kokonaisuuden koordinointia ja alojen välistä yhteistyötä tarvittaisiin enemmän, jotta työnjako eri palveluiden välillä olisi selkeämpää ja perheen eri palveluiden tarpeesta ja toteutumisesta muodostuisi tarkempi kokonaiskuva. Vaikka rajapintatyöskentely on kehittynyt toimivampaan suuntaan, yhteistyötä tarvittaisiin enemmän. Positiivista on ollut rajapintatyöskentelyn kehittyminen lapsilähtöisempään suuntaan, mikä tarkoittaa, että lapsi saa itse olla mukana vaikuttamassa omaan palvelukokonaisuuteensa sen sijaan, että häntä vain määräiltäisiin palvelusta toiseen. Merkittäviä ongelmakohtia ovat esimerkiksi lastenpsykiatrian työntekijäpula ja hidas hoitoon pääseminen sekä lastensuojelun lapsen tai perheen oman työntekijän vaihtuvuus, vaikka tutun ja luotettavan aikuisen tuki olisi lapselle tärkeää. Keinoja parantaa alojen välistä yhteistyötä voisivat olla esimerkiksi siirtyminen koordinoituun moniammatilliseen tiimimalliin (systeeminen malli), alojen rajat ylittävä johto, alojen välisen kommunikaation edistäminen ja lasten ja nuorten mielenterveystyön painopisteen siirtäminen ennaltaehkäisevämpään suuntaan. |
