| Popis: |
Tutkimuksessani lähden selvittämään sitä, millaisia haasteita työn ja muun elämän yhteensovittaminen asettaa tietotyötä tekeville. Empiirisessä analyysissa aihe tarkentuu esimiesten ylitöiden tekemistä koskeviin puhetapoihin. Työn ja muun elämän yhteensovittaminen on tietotyöläisille ja esimiehille erityisen haasteellista. Esimiehet ovat myös lainsäädännöllisessä vastuussa organisaatioidensa työntekijöiden ylitöiden tekemisestä. Aineiston perusteella esimiesten harteita painaa myös moraalinen vastuu työntekijöiden ylitöistä. Tutkimukseni aineisto koostuu 27 esimiehen haastatteluista. Aineistoon kuuluu haastatteluja viidestä eri toimialoja edustavasta tietointensiivisestä organisaatiosta. Aineisto on kerätty Suomen Akatemian rahoittamaa ”Organisaation menestys ja työntekijöiden hyvinvointi tietotyössä” -hanketta varten. Hanke kuuluu yhteiskuntatieteellisen työelämän tutkimuksen alaan ja siihen osallistuu tutkijoita Tampereen, Jyväskylän ja Turun yliopistoista sekä Tampereen teknillisestä yliopistosta. Tutkimusasetelmani on melko kokeellinen: yhdistän sosiaalipsykologisen kielen käytön vaihtelevuuden näkökulman yhteiskuntatieteellisen työelämän tutkimuksen alalla paljon huomiota saaneeseen teemaan eli työn ja muun elämän yhteensovittamiseen. Tutkimus on laadullinen ja se nojaa sosiaalisen konstruktionismin tutkimussuuntaan. Menetelmänä käytän kielen käytön vaihtelevuuteen keskittyvää diskurssianalyysia, jota on höystetty vaikutteilla diskursiivisesta psykologiasta sekä dilemmaattisesta lähestymistavasta. Aihetta taustoittavassa kirjallisuuskatsauksessa nojaan pääasiassa yhteiskuntatieteellisen työelämän tutkimuksen alan tutkimuksiin sekä työolobarometreihin. Tutkimukseni empiirisessä osassa kuvaan individualistisen ja kollektiivisen diskurssin, sekä niiden taustalla vaikuttavat erilaiset moraaliset velvoitteet. Kollektiivisen diskurssin taustalla vaikuttaa yhteisöllisyyttä painottava ja esimiesten vastuuta korostava moraalikoodi, kun taas individualistisen diskurssin taustalla on kunnioitus työntekijöiden autonomiaa kohtaan. Kumpaankin diskurssiin kuuluu kolme tulkintarepertuaaria, sekä repertuaareissa realisoituvat identiteetit. Aineiston dilemmaattinen perusvire muodostuu voimakkaan julkilausutun ylityökriittisyyden ja organisaation arjen välille, johon ylityöt kuitenkin kuuluvat. Tarkastelen sitä, miten esimiehet selonteoissaan käsittelevät tätä ristiriitaa eri tulkintarepertuaareihin tukeutuen, ja pohdin puhetapojen mahdollisia seurauksia. Pohdin kriittisesti sitä mahdollisuutta, että individualistinen diskurssi tarjoaisi esimiehille liiankin helpon retorisen ulospääsyn esimiesvastuusta, joka liittyy työntekijöiden ylitöiden tekemiseen. Aineiston analyysin kannalta ongelmalliseksi muodostuneen yliopisto-organisaation käsittelen omana tapauksenaan. Asiasanat: työelämän tutkimus, tietotyö, ylityöt, työn ja muun elämän yhteensovittaminen, diskurssianalyysi, kielen käytön vaihtelevuus, diskursiivinen psykologia, dilemmaattinen lähestymistapa |
