| Popis: |
Kulttuurinäkökulma on saanut viime vuosien aikana yhä enemmän huomiota alueellisessa kehittämistyössä. Alueen kulttuuritoimintojen ja -ilmiöiden moninaisuus vahvistaa alueiden kulttuuripääomaa. Tutkimuksessa tarkastellaan erityisesti kulttuurifestivaalien ja kuntien kehityksen välisiä yhteyksiä. Keskeisenä lähtökohtana on kulttuurifestivaalien aluetaloudellisten merkitysten erittely. Aluetaloudellisia vaikutuksia tarkastellaan laskennallisuuden ja mitattavuuden sijaan tulkinnallisina ja merkitysvälitteisinä ilmiöinä. Empiirisen tarkastelun kohteena on 10 suomalaista kuntaa, joissa on tehty yhteensä 58 tutkimushaastattelua. Tutkimusaineisto on kerätty kaupungeista (Jyväskylä, Pori, Oulu, Tampere, Turku) ja maaseutumaisista kunnista (Ikaalinen, Kuhmo, Sodankylä, Rääkkylä ja Urjala). Haastattelujen kohteina on ollut festivaalien järjestäjiä ja yritysyhteistyökumppaneita, kuntien viranomaisia sekä muita avainhenkilöitä. Kulttuurifestivaalien aluetaloudelliset merkitykset sidotaan kolmeen teoreettiseen keskusteluun; kulttuurifestivaalien tehtävien ja arvojen määrittelyyn, symbolitalouden kehitykseen sekä kulttuuritoimintojen alueelliseen keskittymiseen. Tulosten mukaan kulttuurifestivaalien päämäärien ja kuntien kehittämisen intressit yhdistyvät elämystaloudessa usein toisiinsa. Festivaalit voivat toimia samanaikaisesti sekä kuntien elinkeinopolitiikan välineinä että korkeatasoisten taide-elämysten tarjoajina. Symbolitaloudessa alueen kulttuuripääoma toimii myös kuntien imagojen rakentajana ja vetovoimatekijänä. Kuntien kulttuuri-ilmapiiri sekä monipuolinen kulttuuritarjonta heijastuvat luovuus- ja elämänlaatudiskurssien mukaan välillisesti esimerkiksi yritysten ja osaavan työvoiman sijaintipäätöksiin. Alueen kulttuuripääoma ei kuitenkaan sellaisenaan houkuttele yrityksiä ja työvoimaa alueille. Pikemminkin kysymys on imagollisesta täydentävyydestä; siitä, että kulttuuri eri muotoineen muodostaa yhden kerrostuman kuntien vetovoimatekijöiden kokonaisuudessa, mikä konkretisoituu esimerkiksi perheiden muuttopäätöksissä ja elinympäristön laatuun liittyvissä preferensseissä. Kulttuurifestivaalit vahvistavat pitkällä aikavälillä myös kuntien institutionaalista perustaa. Tulosten mukaan maaseudun festivaalit ovat heijastuneet asukkaiden kulttuurimyönteiseen ilmapiiriin, lujittaneet kollektiivista identiteettiä sekä vahvistaneet paikallista osaamisen tasoa, joiden myötä kuntiin on vuosien kuluessa kehittynyt uusia kulttuurialojen organisoitumisen muotoja. Kyseistä (oppimis)prosessia kutsutaan tutkimuksessa kulttuuritoimintojen alueelliseksi juurtumiseksi. Kunta ja kulttuurin talous -tutkimus nostaa esille kulttuuritoimintojen aluetaloudellisten merkitysten kokonaisvaltaisen luonteen, mikä olisi huomioitava esimerkiksi määriteltäessä kulttuuritapahtumien julkisen tuen perusteita tai pohdittaessa vaikkapa kulttuurin asemaa elinkeinopolitiikassa. Tulosten mukaan festivaalit ja alueen kulttuuripääoma luovat pitkällä aikavälillä kuntiin kehitystä mahdollistavan toimintaympäristön. The success factors of cities and regions have increasingly often been related to cultural economy in the last decades. It is noteworthy how cultural economy or more broadly creative economy has been regarded as a new enabling element of regional development at least in the media, regional strategies and rhetoric. There has also been discussion about the ongoing transformation from technology-led information economy to the era of cultural economy. The main purpose of the research was to analyze the meanings of Finnish cultural festivals for the local economy. My theoretical approach is based on three points of view that are linked with the concepts of cultural industry, symbolic economy and embeddedness of local institutions. In these perspectives, culture, economy and regional development are multidimensionally intertwined with each other. In this study, the objective knowledge formation has been called into question. The economic impacts of culture are not only unambiguously calculable quantities, but also interpretative social constructions. These tertiary economic meanings can be analyzed by using concepts and theories conceived of as fuzzy in some regional development studies. Fuzzy concepts cannot always be strictly broken into empirical parts or variables, because they describe the dynamic relationship between culture and regional economy. The empirical research was conducted by using the constructive approach and discourse analysis. The values of festivals were analyzed in the light of the concept of cultural industry. Three different types of discourses were recognized in discussions and interviews. In the discourse of integrity , interviewees defended the use value of culture and the intrinsic autonomy of artistic endeavours. In the discourse of market , meanings of festivals were related to images of municipalities, marketing of local services and promoting of local business life. The most common discourse type describing the values of cultural festivals was the discourse of assimilation , in which the contents and functions of festivals were related to both commercial aims and artistic endeavours. Analysis of symbolic economy was connected to the attractiveness and cultural images of Finnish municipalities. The central finding of the research was that cultural capital is not a self-reliant location factor in the location decisions made by enterprises. Culture is more like a complementary element in the wholeness of regional images. Cultural services, creative atmosphere and cultural pluralism (or material and immaterial forms of cultural capital) form only one part of the complexity of regional attractiveness. These considerations were illustrated empirically by the discourse of complementary , discourse of quality of life and discourse of creativity . At the end of the research, the tertiary regional economic meanings of cultural festivals were examined from the perspective of the development of local organizations and institutions. The theoretical framework was based on the concepts of relational and structural embeddedness of the festivals. The relational embeddedness refers to the cultural ambience of area (or immaterial cultural capital), particularly to inhabitants favourable attitudes towards culture, construction of local identity, development of cultural capabilities, creativity and local innovativeness. On the other hand, structural embeddedness illustrated the relationships between festivals and the development of local cultural organizations. According to the results, festivals have created the kind of know-how and learning processes along with which new organization forms have emerged in the municipalities. |
