| Popis: |
Tutkimuksen tarkoitus oli tarkastella ajattelun opettamista alakoulussa. Mielenkiinto aiheeseen syntyi tulevan sukupolven tarpeesta ymmärtää ja punnita erilaisia näkökulmia sekä valintoja alati muuttuvassa globaalissa markkinakapitalistisessa mediayhteiskunnassa. Ajattelun opettamisen taustalla on ihanne ajattelevaksi kansalaiseksi kasvamisesta, joka on ihmiskunnan jatkumon edellytys. Kasvatuksen kautta pyritään ihmisyyteen. Koululaitos on keskeisenä toimijana kasvatuksen kentällä, uusintamassa ja muokkaamassa yhteiskunnan arvomaailmaa. Filosofisen ajattelun kautta voidaan oppia tärkeitä taitoja, joita tarvitaan esimerkiksi vuorovaikutukseen ja moraalisten valintojen tekemiseen. Lapsille suunnatun filosofian kautta voidaan kehittää lapsen itsenäisen ajattelun, argumentoinnin ja vuorovaikutuksen taitoja. Tutkimuksen tavoitteena oli perustella ja tuoda esille näkökulmia lasten ajattelun kehittämisestä alakoulussa. Tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella opettajien käsityksiä ajattelun opettamisesta alakoulussa sekä tehdä filosofian opetusprojektin kautta havaintoja siitä, mitä ajattelun opettaminen alakoulussa voisi olla. Varsinaiset tutkimuskysymykset olivat: 1. Miksi ajattelun kehittäminen on tärkeää alakoulussa? 2. Miten alakoulu tukee lapsen ajattelun kehittymistä? Tutkimuksen aineistona olivat opettajilta kerätyt kirjoitelmat, joita luokiteltiin sisällönanalyysin kautta, luoden erilaisia kuvauskategorioita. Kuvauskategorioista löydettiin tutkimuskysymysten ja aineiston analyysin kautta lopulta kuusi keskeistä teemaa 1) Ajattelemisen taito 2) Ajattelemisen opettamisen tärkeys ja tavoite 3) Ajattelun opettaminen alakoulussa 4) Käytäntö ja opettaminen 5) Haasteet 6) Tulevaisuus. Lisäksi tarkasteltiin filosofian opetusprojektin kautta tehtyjä havaintoja ja kokemuksia, joista tuotiin esille näkökulmia ja pohdintaa suhteessa viitekehykseen. Ajattelun opettaminen alakoulussa koettiin tärkeäksi ja alakoulumaailmaan sisäänrakennetuksi, oppiainerajat ylittäväksi ilmiöksi. Varsinaisesti ajattelun taidot ja ajattelun opettaminen ymmärrettiin erityisesti vuorovaikutustaitojen, argumentoinnin ja itsenäisen ajattelun kehittämisenä. Kyselevän ja keskustelevan luokkakulttuurin luominen koettiin tärkeäksi pohjaksi filosofisen pohdinnan käynnistämiseksi, mutta se vaatii opettajilta aktiivisuutta. Haasteeksi alakoulussa filosofointiin ja ajatteluun osoittautuivat opettajan osaaminen, kouluarjen kiire sekä ryhmien heterogeenisyys. Uudelle opetussuunnitelmalle asetettiin toiveita ajattelukulttuurin kehittäjänä. Ajattelun opettaminen alakoulussa perustaa tarpeensa sille lähtökohdalle, että kasvetaan ihmisyyteen eikä sitä voida sivuuttaa. Filosofiaa ei alakoulussa opeteta varsinaisena oppiaineena, koska sen merkitys yleensä ymmärretään väärin, juuri oppiainekeskeisenä ja liian haastavana lapsille. Alakouluun suunnatun filosofian tarkoitus on olla käytännönläheistä, lasten elämismaailmaan suuntautuvaa jatkuvaa toimintaa. Ajattelun taito on kaiken koulunkäynnin taustalla, mutta jatkojalostaakseen oppilaan omaa ajattelua, on kiinnitettävä enemmän huomiota koulun ajattelevaan ja keskustelevan ilmapiirin luomiseen, huolimatta koulutuspolitiikan taustalla vallitsevasta markkinaorientoituneesta ja kilpailuun pyrkivästä vaatimuksesta. Avainsanat: (ajattelun opettaminen, aktiivinen kansalaisuus, alakoulu, fenomenografia, lasten filosofia) |
