| Popis: |
Asiasanat: identiteetti, kehitysromaanit, maskuliinisuus, minuus, peripetiat, yksilöistyminen Tutkielmassa tarkastellaan henkilöhahmojen identiteettiä Juhani Syrjän ensimmäisissä romaaneissa Neitsytpoika (1970) ja Pakenijat (1972) sekä samaan teemalliseen jatkumoon sijoittuvassa novellissa ”Ikävä” (Portti-novellikokoelma 1981). Tutkimuksessa pohditaan ennen kaikkea sitä, miksi aikuistuminen on näille miehille niin vaativana näyttäytyvä prosessi. Miehet ovat varhaisen aikuisuuden kynnyksellä, ja tässä murroskohdassa eli peripetiassa heidän on vaikea hahmottaa elämänsä suuntaa. Minuuden muotoutumisen kysymykset ovat tyypillistä modernin sanataiteen tematiikkaa. Tutkimuksessa tätä problematiikkaa lähestytään paitsi perinteisin kirjallisuudentutkimuksen ja tekstianalyysin keinoin, myös kulttuurintutkimuksen identiteettikäsityksiä ja maskuliinisuuden tutkimusta soveltaen, laajahkosti kontekstualisoivalla otteella. Hegemonisen maskuliinisuuden tuomat vaatimukset näyttäytyvät merkittävästi niinä tekijöinä, jotka ovat kärjistäneet miesten minuuden kriisin. Taustalla on myös laajempi moderni kriisikokemus: yksilö suunnistaa maailmassa, jossa ei ole enää tiukkoja normeja, mutta jossa on samalla suhteellisen vaikea löytää elämälleen mielekkyyttä. Miehisyys voi tällöin kuitenkin edelleen näyttäytyä merkittävänä, mielekkäänäkin normina. Hegemonisen maskuliinisuuden ja opittujen sosiaalisten käytösnormien kaavamaisesta soveltamisesta seuraa silti helposti ristiriitoja yksilön identiteetille. Kriisikokemukseen vastaaminen ja murroskohdasta selviäminen eivät ole tiukasti sukupuolisidonnaisia ilmiöitä. Sama sosiaalinen todellisuus koskettaa kaikkia, ja tutkituissa teoksissa nuorilla miehillä ilmenee muun muassa sellaisia länsimaisen romanttisen rakkauden ideaalin mukaisia ajattelutapoja, joita on perinteisesti pidetty tyypillisempinä naisille. Toisaalta nainen on näille miehille pelottava ja haluttava Toinen, jonka lähestyminen on erityisen hankalaa, osittain myös sosiaalisen ympäristön asettamien rajoitteiden vuoksi. Lopulta rakkauden käsitteen alan laajeneminen pelkästä kahdenvälisestä suhteesta kohti suurempia inhimillisiä yhteyksiä osoittautuu keskeisesti siksi tekijäksi, joka saa nuorukaiset ymmärtämään itsensä arvokkaiksi yksilöiksi. 1. JOHDANTO 1.1. Lähestymistapa ja kysymyksenasettelu 1.2. Tutkimuskohteet ja niiden asema Juhani Syrjän tuotannossa 2. TEOREETTISIA JA METODISIA LÄHTÖKOHTIA 2.1. Henkilöhahmojen tutkimuksesta 2.2. Modernin tematiikka ja identiteettikysymykset 2.2.1. Yksilön itsereflektiivisyys ja elämän peripetiat 2.2.2. Minuuden, identiteetin ja subjektin käsitteet 2.3. Maskuliinisuuden tutkimuksesta 3. HENKILÖT JA ONGELMALLINEN IDENTITEETTI 3.1. Henkilökuvien rakentuminen kerronnassa 3.1.1. Neitsytpojan minäkertoja Pentti 3.1.2. Pakenijoiden vangit 3.1.3. ”Ikävä”-novellin Poika 3.2. Romaanihenkilöiden identiteetti ja moderni maailma 3.2.1. Ahdistuksen, häpeän ja rutiinin loukku 3.2.2. Pentin minuuden ristiriitojen kärjistyminen 3.2.3. Liikkeelläolo ja välitila 4. MASKULIINISUUDEN HAASTEET 4.1. Nuoren miehen ruumiillisuus: työtä, väkivaltaa ja viinanjuontia? 4.2. Naisen pelottava, haluttava ja kaukainen toiseus 4.3. Suhde hegemonisen maskuliinisuuden instituutioihin 5. YKSILÖN KEHITYS JA YHTEISÖLLISYYS 5.1. Neitsytpojan homososiaalisuus ja miesten välinen toveruus 5.2. Kotikylä, turvallinen ja vaativa lähtökohta 5.3. Luonto, idyllinen feminiini 5.4. Murroskohtaa seuraavat ratkaisut 6. LOPUKSI LÄHTEET |
